Humppis

Taukoa edellisen Tulisuudelmaretken jälkeen ehti jatkua peräti yli kolmen kuukauden ajan. Nyt kuitenkin tuli (tosin jo pari viikkoa sitten) tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Niinpä köröteltiin eteläisen Savon päivänsäteen kanssa ensin vanhaa tietä Mäntsälään. Rauhallisemman (ja kurattomamman) vaihtoehdon lisäksi oli motiivina bensanhintavertailu (TB=Lukoil/Nex Tikkurila). Jälkimmäinen voitti, vaikka hinta olikin 0,3 snt korkeampi. Ideologiset syyt menivät ekonomisten yli. ”Halpaa” silti oli kaikkiin muihin päivän mittaan näkemiini verrattuna. Tankki täyteen.

Perille päästiin juuri yhdeksäksi, ja samalla tupaten täyteen aulaan. Kaikki olivat näköjään päättäneet yhtä aikaa tulla tarkistamaan Tommys'n ja Charles P:n nykytilan. Tuttuja jo heti narikalla paljon ja kauempana lisää. Ylhäällä saatiin varatuksi n:stä peilin alta vakipöydän naapuri, mihin meitä mahtui parhaimmillaan kahdeksan (4 hengen pöytä).

Tiivis tunnelma heti alkuun ja tiivistyi nopeasti lisää. Vain neljä ensimmäistä kappaletta oli hyvä mennä päälattialla, sitten jo peräosasto erilaisine lattiavaihtoehtoineen kutsui ja nielaisikin loppuillaksi.

Pääosa paikan kantaväestöstä oli nytkin saapuvilla, mutta täytyy ikäväkseni todeta, että muutama avainhenkilö kylläkin puuttui (ainakin J+M+R, joista jälkimmäiset tosin olivat asiasta huomaavaisesti kertoneetkin). Hyvin silti sujui näinkin.

Musiikista: Buggia tietysti tuli runsaanpuoleisesti, mutta myös polkat. Tavallisia valsseja ei tainnut tulla, mutta ei taidettu kaivatakaan, sensijaan hitaita sellaisia ainakin kahdet parit. Disco swing ei oikein nyt taittunut (sikanopeat tosin VR:n kanssa silti mentiin). Tuntematonta jo aiemmin siihen lajiin sopivaksi katsomalleni hain, mutta ei ollutkaan tuttu tanssi, joten vaihdoin salsaan, jota ei neito ollut sitäkään ennen tanssinut, vaan nopeasti oppi.

Peräosasto tukkeutui ajoittain, ja pöytään pääsy oli välillä tungoksen takia hankalaa, mutta muuten oli mukavaa. Kaikkien pöytäseuralaisten (ei sentään miesten) kanssa sain tanssituksi ja muutamaa ”ulkopuolistakin” siihen vielä päälle jokusen kerran haeskelin. Ei mikään tyhmempi keikka. Täytynee ottaa taas ohjelmaan.

Kimppakyytiläiselle oiiikein iso kiitos sekä seurasta että matkaan innostamisesta!

Klo 01.15 alkoi olla lähdön aika. Juuri sitä ennen lähti suuri osa porukasta muutenkin. Narikassa tavattiin vielä oman pöydän väkeäkin.

Illan saldo ravintolanomaisen epäselvä (eikä muutenkaan lavalukuihin vertailukelpoinen): 14/3.