Humppis

2007-06-22 9:38

Vaikutti aivan siltä, että kaikki kynnelle tai muulle edes jotenkin etenemiskäyttöön soveliaalle vartalon osalle kykenevät olivat suunnanneet Riihimäen kaupungin länsilaidalle.

Oikeastaan kohtalaisen viileätä oli matkustaa, vaikka sitä ilmastointia ei ollutkaan, ja aurinko paistoi (häikäisikin) tuttuun tapaan päin pläsiä.

Eturiviin pääsin (tuttujen väliin), kun riittävän ajoissa olin (19.45). Tuttuja myös meni editseni. Erään sellaisen lyhyen lyhyelle hamoselle ja säihkysäärille olin vähällä töräyttää torvella, mutta säällisyys sentään esti viime hetkellä.

Sisällä muuten aution näköistä, paitsi että Isäntä oli sopivasti vastaanottoasemissa kahvion puolella. Kohta tuohon muitakin tuttuja (miehiä ensin) ilmaantui. Eräs pinkkiprinsessakin vallan upeana.

Valssin kajahtaessa tuli kiire niitä säihkysääriä hakemaan. Sieltäpä nuo peräpenkiltä löytyivät. Ilta lähti hienosti liikkeelle!

Seuraavakin haku nappiin, mutta sitten tuli takapakki -pakit nimittäin. No, ihan pätevä syy niihin oli (minusta riippumaton). Onneksi löytyi vierestä tanssitaituri, joka ikävä kyllä oli sekä kipeänä muutenkin että vielä polvikin tukisiteen kahlitsemana (Loma alkoi juuri, ja heti kaikenmaailman ongelmat niskassa -niistä muista ei nyt tässä. Toivottavasti sentään ennen elokuuta omaisuus löytää luoksesi sinne Suomineidon helmaan.)

Tanssia tuo ei haitannut, ja ilmekin yhtä iloinen kuin aina.

Niiden pakkien kautta sain kuitenkin hyvän syyn poistua parketilta.

Taukotuvan kautta siis heinäseiväsaidan taakse terassille murjottamaan. Mukava siinä olikin murjottaa, kun tuttuja virtasi editse iloisesti vilkutellen edes takaisin ja jokunen istahti seuraankin (halit ja pusut tietysti myös asiaankuuluvasti). Isäntäkin jopa istahti pariin kertaan siihen ja pari muutakin miestä -ei pussattu.

Hakijoitakin kävi, kolmanteen oli jo suostuttava, kun lasikin tyhjeni, ja hakija oli kyljessä kiinni niin hekumallisesti.

Sitten se jo olikin naisten puolituntinen ohi, joten oli ryhdyttävä toden teolla töihin.

Kyllä siinä urakkaa olikin, kun tuttuja oli paikalla varmaan pari sataa ja niistä naisia kaksi kolmannesta. Kymmenestä tein täsmähakusuunnitelman ja ihme kyllä sen myös onnistuin ihan juuri ennen illan päättymistä viemään päätökseenkin.

Väkeä niin valtavasti, ettei hakurivien läpi pääseminen ollut millään onnistua. Onneksi on aina mahdollisuus kiertää -talon ympärikin melkein ulkokautta.

Kovin oli taas vaihtelevaa meno sekä tunnelmat: Hempeimmistä hivuttavista (Kissanainen) kiivaimpiin pomppuihin (Americano & Jack'n Jill) vaihdettiin ylen aikaa. Huuletkin saivat suloista kyytiä, kun niiden käyttöön sopivaa ja halukasta seuraa oli enemmänkin tarjolla. Aika mukavasti tuntuu missio onnistuvan -tapa leviää suorastaan kulon lailla.

Kahvittelukin sujuin parhaassa mahdollisessa seurassa ja vielä ulkotiloissa ilman häiritseviä savupilviä.

Erään pikkupirtelön pikku pikku hamosessaan laahasin nopeille rokeille väkisin kahvion puolelta, kun tämä oli jo tunnin ollut siellä pelkästään koristeena. Kyllä oli koristeessa ruutia -kuten aina.

Orkesterista Taivakunta Beat olikin ollut pitkään pimennossa (minulta). Nyt tuli ainakin se yllätyksenä, että pulipääkaksosten lisäksi muukin muusikkokunta oli laittanut klaninsa kesäkuntoon. Hyödylistä yleisönkin kannalta: Heti havaitsi kumpi yhtye on vuorossa, kun lavalle vilkaisi. Toisella tukat päässä -toisella ei.

Ei, vaan kyllähän Finkut muutenkin erottuvat kaikista muista (karvapäisinä tai ilman). Minulle jopa ihan nostalgiapalan kurkkuun nostanutta vanhaakin tavaraa tuli. Uutta myös. Hieno tarjonta siltäkin osin.

Taivalkunnan pojatkin ovat tässä vuosien varrella tuoneet lisää tunnetta ja hempeilyäkin soitantaansa, ei enää pelkkää tänttäränttää, kuten joskus aiemmin.

Niin vain meni ilta vilkkaasti, että jäähyväisiä ja jussintoivotuksia tuli joidenkin kanssa vaihdelluksi useampaankin kertaan, kun ihan vielä ei malttanutkaa lähteä.

Viimeiset valssit sentään jäivät soimaan selän takaa, kun autolleni hiivin. (01.30)

Saldo, etten sanoisi mahtava: 27/8.