Mikko

Kuten yleensä, niin asia johtaa toiseen. Tässä tapauksessa olin tutustunut erääseen naiseen joka olemuksellaan on varsinainen kauneuden kukka pääkaupunkiseudun tanssipaikoissa.

Hän oli aloittanut tanssiharrasteen ja kun sinkku olen, niin kertoi, että siellä tanssipaikoissa niitä naisia olisi. Kaunottaren kotona harjoittelin muutaman perusaskeleen. Ei tuntunut alkuun yhtään hankalalta. Kaksi pientä tyttöä yritti parhaansa mukaan kuitenkin estää lähtöni tanssimaan. Innostuivat näet voitelemaan lastenvoiteella muutakin, kun kasvoni. Kyllä vain..sitä voidetta oli paidassakin. Onneksi varapaita löytyi ja vihdoin matka Helsingistä Ruusulinnaan alkoi.

Kun kaikki oli uutta ja outoa, niin arvatenkin jännitti. Olin saannut tanssiaskeleiden lisäksi vinkkejä miten mies on herrasmies tanssipaikalla. Avaa auton oven ja jne jne. Jos ne hyvät tanssiaskelvinkit eivät unohtuneet matkalla Ruusulinnaan, niin siinä vaiheessa viimeistään, kun näin sen pitkän daamirivistön. Että jännitti. Seuralainen esitteli paikan..kahvion jne. Oli siinä mies ihmeissään tästä kaikesta. Seuralaiseni oli antanut veskansa minun haltuun lähtiessään tanssimaan. Siinä veskan kanssa kulkiessa pitkin daamirivistöä naisten ilmeet olivat vähintäänkin näkemisen arvoiset. Harmi, etten osaa lukea ajatuksia :)

Kun kuitenkin olin tullut ottamaan niitä ensimmäisiä tanssiaskeleita, niin kiikutin veskan narikkaan ja lähdin suorittamaan elämäni ensimmäistä hakua rivistöstä. Daami siitä lähti mukaani ja heti alussa sanoin, että olen ensimmäistä kertaa tanssimassa ja tanssitaito on 0. Hyvin ymmärtävästi kaikki tanssitettavat kohtelivat minua. En muista tuliko minua silloin kukaan hakemaan.

Mitään negatiivista en muista kokeneeni koko iltana. Ihmettelen vieläkin, miten ujona miehenä oli uskallusta lähteä hakemaan naista tanssimaan. Ehkä seuralaiseni läsnä ololla oli jotakin vaikusta. Mene ja tiedä.

Artistia en valitettavasti enään muista. Jotenkin mielikuvana on Jaska Mäkynen, mutta se on vain mielikuva. Harmi, ettei sitä voi näin jälkikäteen tarkistaa.

Takaisin autolle mentäessä oli ajatukset sekaisin. Ilta oli hieno kokemus. En tosin vielä silloin tiennyt, että innostuisin asiasta. Harraste ei vielä ottanut tuulta alleen. Seuraavan kerran tanssin kesällä Pavilla saman seuralaisen toimiessa myöskin lavakummina. Pavilla kävin 2-3 kertaa sinä kesänä. Samana kesänä kävin muutaman kerran tanssiravintola Kolibrissa Hämeenlinnassa.

Talvikaudella 06/07 halusin ottaa etäisyyttä Ruusulinnaan ja jostakin löysin Satulinnan. Ensivisiitti Satulinnaan ja ihastuin paikkaan välittömästi. Kolibrissa kävin edelleen. Tässä vaiheessa olin vaiheessa eli jatkanko harrastusta. Nyt olin oman aktiivisuuden varassa, koska olin halusin olla ystävästäni riippumaton tanssiharrasteessa.

Vaikka talvi 06/07 oli Satulinnassa vaikeaa aikaa, niin jaksoin tulla tanssimaan kerta toisensa jälkeen. Tässä tukea antoi ystävä Hämeenlinnassa, joka tarjosi hyvin ystävällisesti yöpaikkaa ja vielä vei minut Satulinnaan.

Viime talveen sijoittuu, myös Satulinna tanssit, jolloin olin vähällä lopettaa koko harrasteen. Jo ennen tansseja oli fiilis matalalla ja pohjalukemiin sen veti tilanne missä jouduin viemään daamin takaisin hakuriviin jo muutaman tanssiaskeleen jälkeen. Sinä iltana Matti & Teppo olivat paikan päällä ja Satulinna oli tupaten täynnä. Siinä mustana hetkenä mietin, että mitenköhän pitkälle nämä tanssikengät saisi heitettyä. Muutaman minuutin kuluttua keräsin itseni kasaan ja tanssi jatkui. Satulinnaan sijoittuu toistaiseksi ainoat tanssitreffit. Oli varmasti parhaat tanssini Satulinnassa. Siitä jäi mukavat muistot. Terkkuja Tuulokseen.

Vähän yli vuosi ensitansseistani kävin toisen kerran Ruusulinnassa. Taisi olla ihan ok ilta. Mieleeni on jäännyt vahvasti muisto hyvin ystävällisestä henkilökunnasta. Erityisesti ne järjestysmiehet ulkona.

Kesällä ollessani Ruusulinna ja Pavikummin luona avasin hänen tietokoneensa eräänä kesäisenä la-päivänä ja jostakin kumman syystä sain päähäni lähteä Riutanharjulle tanssimaan. Minulla oli siihen asti mieletön kynnys ollut lähteä Riutanharjulle tanssimaan. Tiesin, että siellä saattaisi olla oman kunnan väkeä tanssimassa ja tätä omaa kohellusta ei soisi heille näytettävän.

Eihän siitä muuta, kun kiireesti rautatientorilla odottavaan kimppataksiin ja Riuttaan. Ulkoisesti Riutanharju on tuttu paikka. Siitä on tullut bussilla ajettua ohi ammattikoulu ja työmatkalla satoja kertoja ja polkupyörälläkin hyvin useita.

Lippuluukun jälkeen kävelin portaat ylös narikkaan mihin jätin aikamoisen tavaramäärän. Kävin kahvion puolella jotakin ottamassa ja sen jälkeen istuin kahvion läheiselle penkille. Kysyin siinä lähelta olevalta mieheltä, että missä täällä näkee hakuvuorot. Mies kertoi, että hakutaulut ovat juuri toisella sivustalla eli ne näkevät vain daamit ja hakurivissä olevat miehet. Siirryin istumaan narikkasivustan penkille ja ajattelin, että tämä paikka on outo. Miten täällä oikein pääsee tanssimaan? Siinä luultavasti tunnin istuin ja mielessä kävi, ettei tämä ole minun tanssipaikkani. Olin jo luultavasti aikeissa lähteä pois, kun pelastus saapui. Eräs daami haki minua siitä penkiltä tanssimaan. En tietääkseni ollut edes hakualueella. Ilta meni ihan mukavasti tämän jälkeen. Kun välimatka Riutan ja kotikylän välillä on 16km ja rapiat niin kävelin kotiin. Ei ollut viimeinen kerta, kun kävelisin sieltä kotiin.

Riutanharjuun liittyy myös liittymiseni tanssi.nettiin. Olin Suomi24-foorumissa kysellyt kimppakyydin mahdollisuutta Riuttaan. Sieltä eräs ja muistaakseni vielä nainen antoi vinkin, että täällä tanssi.netissä olisi mahdollisuus saada kyytiä tanssipaikoille. Miten me miehet pärjättäis ilman teitä naisia :)

Kun seuraava tanssi-ilta lähestyi liiankin nopeasti, niin siitä pikkupaniikilla pistämään postia Matille. Alkuun ei hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi kuitenkin sain käyttäjätunnukset luoduksi tänne.

Riutanharjulle sain tanssi.netin kautta hommattua kyydin kaksi kertaa. Jostakin syystä nämä kerrat olivat ne huonoimmat kerrat Riutalla. Niinä kertoina tuli rakentavaa ja vähemmän rakentavaa kritiikkiä tanssitaidostani. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua. Aloin harkita tanssikurssia kesäkauden jälkeen.

Riutalla kävin kesällä 2007 kaikkiaan seitsemän kertaa ja Pavilla pari kertaa. Pavi-illat olisivat voinneet olla parempiakin, mutta niitä sekotti eräs ulkoinen tekijä. Sanottaan nyt vaikka näin :)

Tanssikurssin kävin syksyllä lavatanssien lomassa, vaikka meitä kiellettiin käymästä kurssin aikana tanssimassa. Käytäntö ilmeisesti vaihtelee, sillä olen kuullut, että eräät opettajat suorastaan kehottavat menevään lavoille.

Kurssi oli vähän ristiriitainen juttu. Kurssin jälkeen hakuni ovat varmasti vähentyneet. En yksinkertaisesti vaan erota tangoa ja valssia kunnolla. Humppaa opin, mutta senkin tanssin mielummin kävelyhumppana. Jenkan kierrän kyllä kaukaa. Tammikuussa on aikomus mennä foxikurssille. Bugg kanssa kiinnostais, mutta katsottaan.

Tässähän tämä oma tanssiharrasteen alkusysäys. Älkää nyt heti laittako tätä roskiin. Tämä on kirjoitettu tunteella :)