Humppis

Kun se piti tuo alfa jotenkin saada mukaan, niin kertokoon vaikka siitä, miten alfa-uroksia kokoontui Satulinnaan jo toisena peräkkäisenä lauantaina huippusuosittujen yhtyeiden ja niiden imussa tulleiden valionaaraiden perässä.

Itse en tuohon alfa-luokkaan kuulu, joten onneksi olin taaskin ajoissa paikalla ja näin ollen ehdin ennen varsinaisen invaasion alkua napata kolme suursuosikkiani parketille ennen pakoani Hurmioon.

Sielläpä piti Ananas-Breezerin (kuulemma homojen juomaa) ääressä istuskella naisten puolituntisen ajan maailmaa ja sen kummallisuuksia miettien. Kuitenkaan en malttanut seuraani putkahtaneen Canis Lupuksen (bong n:o 268) luiskahdettua hitaan valssin perässä alakertaan jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan houkuttelin naapuripöydässä istuneen, tuntemattoman, viattoman (ja hyvin nuoren neidon) kanssani hidasvalssaamaan siellä Hurmiossa. (Palkitsi sittemmin alakerrassa tagolla -rohkeata nuorisoa nykyisin!)

Sittenpä jo paikkakunnalle pikkujoulurynnäkön tehneen, runsaslukuisen ja iloluontoisen joukon jäsenistöä hakeutui pöytääni enemmänkin. Apuliinan ja Pilkkeen kanssa siinä ensin tanssahdeltiin. Alakerrasta oli sinä aikana kiivennyt hakuaikeissa eräs noista aiemmin tanssittamistani supersuosikkineitosista. Kärsivällisesti odotti vuoroaan. Kiitettävä piirre nuoressa ihmisessä!

Sittenpä se kohta taas miesten vuorokin koitti, joten hoipuin alas minäkin. Siellä väki oli lisääntynyt räjähdysmäisesti (population explosion?). Liekö niillä pikkujouluilla ollut jotakin osuutta asiaan? Olin kyllä alunperin aikonut olla häiritsemättä juhlijoiden joulumieltä, mutta lopulta kuitenkin tulin tanssineeksi heistä aika monen kanssa (7) ja jutelleeksi muutaman kanssa sen lisäksi.

Toki muillekin tutuille, joita taas oli kiusallisen paljon kertynyt, riitti huomiota. Niinpä syntyi tarvetta naamanpesuun varsin tiuhaan. Hikinen ilta -ilman lemua (kansallisrunoilijaamme vapaasti lainaten).

Tunnetilat vaihtelivat taas kuin Altain huipuilta Samarian laakson pohjalle, kuten kunnon tanssi-illassa kuuluukin.

Jotakin vaihtelua oli myös tanssilattioiden luistossa, joten ei yksitoikkoiseksi tullut sekään puoli. Paras ehkä oli sittenkin taas Hurmion pikkulattia. Aula oli välillä tahmea ja välillä taas vähemmän. Tilaa siinä useimmiten nyt kuitenkin oli. Kahvion kulmalla oli kaikkein olemattomin luisto. Niinpä siinä vain pari kertaa tuli pistäydyttyä. Aulan ja päälattain välillä oleva faneri on aina ollut liukas ja niin oli nytkin. Vyöhykkeeltä toiselle siirtyminen siis oli mielenkiintoista sekin. Takasalin faneri luisti hiukan liikaa myös sekin. Päälattia toimi lähes kohtalaisesti. Läpifoksaajat kuitenkin olivat moneen otteeseen pilaamassa kopterointia siellä -kuten aina.

Sekä Omega että Syke tarjosivat kunnon tavaraa joka lähtöön. Sensijaan Eijan shortsit jakoivat mielipiteitä jyrkästi.

Haikeiden loppuhalien (useampienkin) kautta viimein kotia kohti 01.15.

Saldoksikin kehkeytyi ihan tyydyttävä 21/10, vaikka välillä jo näytti vähän kehnoltakin.

P.S. Kelit näyttivät kehnoilta nekin pitkin päivää, mutta yllättävä hyvissä olosuhteissa silti sai ajella mennen tullen (lasien raaputtelu tosin hiestä märkänä ei ollut mukavaa).