Jumala, Piru ja Synti - jopa joudutaan vaikeisiin kysymyksiin!

Pitäisi kai ensin keskustelussa päästä sopimukseen yhteisistä termeistä, - eli: mikä tässä tapauksessa on syntiä?

Toinen elämänkatsomuksellinen sekä eettinen ongelma on se, onko ihmisellä olemassa valinnan mahdollisuus vai ei. Siksi tämän aiheen tänne toin, koska toivoisin pohdintaa siitä, onko ihmisellä oikeus "toteuttaa itseään" - ovatko saadut lahjat (vaikkapa taipumus tanssimiseen) siinä mielessä "jumalallisia"- niin, että ne saa valita, vaikka siitä seuraisi jonkin, elämässä toiselle ihmiselle annetun lupauksen rikkominen. Kumpi on siis "oikeampaa", tämän "jumalallisen" taipumuksen toteuttaminen vai ihmiselle annetun lupauksen pitäminen? Ja missä tarkoituksessa oikein?

Salassa pitämisestä. Kumpi on pahempi, pitää toiselta täysin salassa koko stoori vai olla niin heikko ihminen, että pitää tämä asia "kaataa" puolison päälle hänen surukseen? Missä on ihmisen oma eettinen/uskonnollinen vastuuraja omien "pahojen", toisille surua tuottavien tekemisten seurausten minimoimiseksi? Toisaalta kun on niinkin, että ihminen tarvitsee vastoinkäymisiä kasvaakseen henkisesti/hengellisesti. Kenellä on oikeus niitä vastoinkäymisiä "jakaa"?

Uusia kysymyksiä tietysti nousee, mutta eiköhän näissäkin riitä pohtimista tuolla tanssilattialla!