Kaminiitto

Auran Nuortentaloa on perinteisesti pidetty nimensä mukaisesti nuorisopaikkana. Sitä se myös on. Mutta mukavan mielen tuo aina se, että tanssijat osaavat todella tanssia eivätkä törmäile. Siellä jos missään on pystytty säilyttämään iloinen tanssipaikkakulttuuri. Humalaisia tosin ei ole, mutta harvapa niitä kaipaakaan. Kovasti oli tutun näköistä naamaa tullut paikalle myös Helsingin ja Tampereen talousalueiden suunnilta. Mikä lie vetänyt.

Kiertotiehuhuna kuulin isännän epäilleen lipunmyyntiä aloiteltaessa, että tokkopa sinne sinä iltana väkeä paljon tulee, kun alueella on parikin tanssipaikkaa, joihin on pareittain hankittu maan kuullut orkesterit. Ilmeestä päätellen isäntä oli saanut jo alkuillan puolella hengellisen herätyksen tai sitten väenpaljous oli venyttänyt hänen suupielensä pysyvästi korviin.

Diesel soitti ensimmäisen setin ihan mukavan tuntuisesti. Tosin kuulosti kuin aavistuksenomaisesti syysköhästä olisi ollut jäänteitä laulupuolella, mutta minua se ei haitannut. Martti Metsäkedon orkesteri soitti varmaan tapaansa monipuolista ja selkorytmistä tanssimusiikkia, jota itse kukin on vuosien saatossa tanssikursseilla ja tansseissa tottunut vääntämään ja johon tavallinen tanssimono sopii luonnikkaasti. Näytti MMo:n musiikki kelpaavan muillekin.

Markku Aro tuli remmiin illan kolmannella setillä. Vauhtia alkoi löytymään aivan eri tavalla, kun hustlet ja rokit singahtelivat ilmoille. Nyt jo nuorempikin väki näytti kaivelevan pyyhkimiä taskuistaan kappaleen vaihtojen aikana. Varsinkin Markku Aron 2-setti kuulosti minun korvissani oikein mukavalta, mutta olin ehtinyt junttaantumaan kahvilan puolen voileipään, joten ote tanssipuolella vähän lipsui.