Ihan viime hetkeen asti venytettiin päätöstä siitä, minne ollaan menossa. Lähtöaika ja noutopaikka oli sovittu, mutta suunta selvisi vasta, kun oli ihan viimeinen tilaisuus päättää, mitä kaistaa jatketaan.

Vasemmalle siirryttiin ja itää kohti alkoi matka. Tölli 200 kilometrin takana oli tavoitteena -Järvenpää sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Illan kuluessa sitten kuultiinkin, että Eija oli taas sairastunut, mikä tosin ei tanssijaa niinkään olisi haitannut -Omega se siinä yhtälössä ehdottomasti tärkein elementti on.

Mihinkään katumiseen ei pidemmän reitin valinnan vuoksi ollut aihetta; vallan riemullinen retki syntyi kolmen kimpalla, vaikka keli oli välillä aivan karmea.

Loistavasti laulavien neitosten seurassa taittui matka kuin siivillä (nti B on sitäpaitsi selvästi rallikuskiainesta -äidiltä opittua). Nimittäin sain jo Nastolasta asti oikeuden (suorastaan määräyksen) heittäytyä viihteelle, kun neitoset vuorovedoin huolehtivat ajohommista.

Ruuhkat ja keli jonkin verran viivyttivät, mutta muutamaa minuuttia yli kahdessa tunnissa silti ehdittiin (lievää ylinopeuttako?) ja vain parikymmentä minuuttia oltiin myöhässä, kun perille saavuttiin. Tarkkaan ottaen kylläkin matkaa oli vai 197,5 km Nastolan koukkaus mukaanlukien.

Perillä olivat vastassa talvi (hanget korkeat nietokset), erittäin liukas lattia, Varjokuvan heput lauteilla ja muutama tosi mieluisa tanssitettava (ja tytöille tanssittaja).

Riemukas ilta siitä sukeutuikin, varsinkin kun bambeilu salin parketilla loppui, seitsemän paikkeilla isännän kylväessä jarrua lattialle. Alkuun töhnä tökki, mutta tasoittui sitten. Kahviossa ja ala-aulassa tosin ihan illan lopuksi luisteltiin (latinosotkua ja fuskua). Se vasta pluikasta olikin, mutta pystyssä pysyttiin. Se kotiin lähtö nimittäin oli taas yhtä ongelmallista kuin kimppakyydeissä jokseenkin aina. Kolmas yritys vasta onnistui. Yhdeksältä piti lähteä, mutta melkein puoli kymmeneen meni.

Paluumatkan ajan sain sitten kyllä ajaa loppuun asti, kun tytöt nukahtelivat vuorotellen. Onneksi aina välillä heräsivät laulaa luikauttamaan Anna Erikssonin kera kuin satakielet (hienot äänet ja tulkinnat kummallakin!) ja sitten toipuivat kunnolla, kun Iitissä saivat tyhjennetyksi koko grillikioskin.

Käsittämättömän virkeänä pysyin itse, vaikka normaalisti nuokahtelen jo Järvenpäästäkin palatessa. Nyt ei tehnyt heikkoakaan.

Hienon illan saldoksi (laskentaa hiukan haittasi typyköiden sirkuttelu) sain ennen Kouvolaa ynnätyksi 17/6.