Aitomies
14.11.2007 - 16:16
"En minä raatsi mielessänikään moittia tätä naista. Pelkään vain, milloin asiaintila paljastuu ja vanha elämäntoveri saa huomata pilkkansa osuneen omaan nilkkaansa. Toivon, ettei hän ole yhtään riippuvainen vaimostaan, josta on kasvanut vapaa, onnellinen ihminen."
Nii - iin! Eihän tilanteet moittimalla parane - ainakaan ulkopuolisten osallistumisena. Uskon, että sille miehelle se tullee olemaan ( mikäli on yhtään samanlainen kuin esim. minä ) asioiden paljastuttua "maailman ROMAHDUS". Ainoa "moitittava" seikka siinä vaimon toiminnassa on, että hän jatkaa "sitä" SALASSA - jos jatkaa samalla olemista myös miehensä kanssa.
Ihmis-suhde kiemurat ovat varmastikin "peräisin" Jumalan ja Pirun alkujaan olevasta "työjaosta" kun he sopivat - mitkä asiat ovat - kumman - HALLINNASSA :)
----
Loppuosa oli tarkoitettu vain "VITSIKSI" - sitä ei tarvitse enemmälti käsitellä tai ottaa siitä "termejä" jatkoaiheeksi.
------
"...onko ihmisellä olemassa valinnan mahdollisuus vai ei. Siksi tämän aiheen tänne toin, koska toivoisin pohdintaa siitä, onko ihmisellä oikeus "toteuttaa itseään" - ovatko saadut lahjat (vaikkapa taipumus tanssimiseen) siinä mielessä "jumalallisia"- niin, että ne saa valita, vaikka siitä seuraisi jonkin, elämässä toiselle ihmiselle annetun lupauksen rikkominen. Kumpi on siis "oikeampaa", tämän "jumalallisen" taipumuksen toteuttaminen vai ihmiselle annetun lupauksen pitäminen? Ja missä tarkoituksessa oikein?"
Lupaukset on pidettävä. Jos tilanteessa tulee muutos, on se tehtävä selväksi toiselle osapuolelle. Pettäminen ja salaaminen ei ole oikein – ei missään olosuhteissa. Jos ei pysty toimimaan sovitusti, on tehtävä se toiselle selväksi – ja on jättäydyttävä hänestä eroon. Tarvittaessa on AUTETTAVA TOISTA irtautumisen aiheuttamista vahingoista selviytymisessä – mikäli voimavarat riittävät.
" Salassa pitämisestä. Kumpi on pahempi, pitää toiselta täysin salassa koko stoori vai olla niin heikko ihminen, että pitää tämä asia "kaataa" puolison päälle hänen surukseen? Missä on ihmisen oma eettinen/uskonnollinen vastuuraja omien "pahojen", toisille surua tuottavien tekemisten seurausten minimoimiseksi? Toisaalta kun on niinkin, että ihminen tarvitsee vastoinkäymisiä kasvaakseen henkisesti/hengellisesti. Kenellä on oikeus niitä vastoinkäymisiä "jakaa"? "
Osittain vastattu jo edellä. Se, joka pettää, on se heikko osapuoli! Se, joka toimii väärin, ei saa ( syyttää ) - siirtää tekojensa syyllisyyttä tois(e/i )lle.
Ei ole mitenkään perusteltua, että "jonkun" pitäisi vastoinkäymisiä jaella – ei edes "opetusmielessä".
Jumalani ei niin TOIMI!
Aitomies
Kommentit