Humppis

Perjantain jäljiltä puhkiväsyneenä ja sateisen marraskuun päivän masentamana olin päättänyt pysytellä (erittäin poikkeuksellisesti) lauantai-illan kotona.

No, eihän se niin mennyt. Suinnuntaisuunnitelmien ajauduttua epämääräiselle alueelle oli syytä varmistaa viikonlopun tanssillisuus. Niinpä ujuttelinkin kohti Hattulaa sateentihkun seassa rauhallisesti jo puoli seitsemältä. Matkan aikana tuli taas paluukyytipyyntökin. Sama neitonen kuin edellisenäkin iltana (vaikka joutuikin aulassa odottelemaan silloin), joten hereillä pysymisestäkin oli osalle paluumatkaa toiveita.

Ilta alkoikin iloisissa merkeissä jo heti lippuluukulla, kun kävi ilmi, että onkin kympin taksa ennen yhdeksää tuleville. Vielä iloisempi seikka ilmeni heti saliin vilkaistessa. Sielläpä nimittäin piti nirppapenkkiä yksin hallussaan eräs suursuosikkini -juuri kuten edelliselläkin Satulinnan keikallani viikkoa aiemmin. Taas istahdin viereensä odottamaan ensivalssien alkua ja kuulumisia vaihtamaan.

Siitäpä se lähti onnistununeeksi muodostuva tanssi-ilta käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kun tiedossa oli toisenkin super (ellei peräti hyper-) suosikkini tulo, ja saman sarjan edustajan havaitsin viilettävän jo tanssin pyörteissä lattialla. Saatoin kolmen kappaleparin jälkeen hiippailla luottavaisin mielin Hurmioon huikalle.

Suuta laitettiinkin siellä kohta makeaksi myös kiinteämmin eväin, sillä eräs nettituttavuus oli lupauksensa mukaisesti tuonut konvehtirasian pulisevan porukan kesken jaettavaksi. Ja sehän tuhottiinkin alta aikayksikön kuuden hengen voimin -ei tehnyt heikkoakaan.

Muutakin seuraa kohta ilmaantui pöytääni, ja tuota pikaa oltiinkin jo melkein ammattiasioiden merkeissä tutustuttu. Toki toisenkin yhteisen linkin kautta olimme toisistamme hyvin tietoisia. Linkki tulikin illan mittaan tanssitetuksi jälleen muutamaan kertaan. Näytti olevan nyt varsin vinhasti vientiä tytöllä.

Mitään isompaa tungosta ei illan aikana syntynyt, vaikka Someron kisoista (ohi Ruusulinnan) tulleitakin tuli melkoiset määrät paikalle. Tuplamestareitakin päästiin onnittelurutistamaan ja kättelemään peilien edessä. Onnea vielä kerran -kelpo suoritus, ja isosta työstä tunnustus!

Fiibbaresta ei sen enempää (neljäs kerta jo lyhyen ajan sisällä heitä). Teemua ja Taivaanrannanmaalareita sensijan ei ole tullut pitkään aikaan nähdyksi. Jonkin verran tuli uutta musiikkia. Tyyliäkin oli joissakinkohdin muutettu hiukan vaativammaksi, mutta se kunnon tanssimusiikin idea on edelleen vahvana juonteena ohjelmistossaan.

Illan loppupuolella olin jo jonkin aikaa katsellut, että kyytiläinen saattaisi olla valmis lähtemään kotia kohti. Niinpä sitten yhdeltä asiaa häntä hakiessani kysäisin. Sovittiin lähdettäväksi, kun ne kappaleet vielä oli tanssittu. Kuitenkin kävi taas, kuten edellisiltana Jäkessäkin: Encoret menivät kuitenkin tanssittavaksi, vaikka jo eteiseen asti olin nuttu niskassa ehtinyt.

Niin viehättävälle hakijalle ei tulisi mieleenkään pakkeja ruveta tarjoamaan, vaikka hakisi ulkoa autosta. Niinpä fiilisteltiin vielä hetki, ja sitten kohti Päijät-Hämettä.

Illan saldokin kasvoi ihan mainioksi, vaikka jalat eivät enää viimeisen tunnin aikana omistajaansa tunnistaneetkaan: 20/9.