Humppis

Pesäkalliolla viihtymässä

Paluu räntäsateen keskellä, osin sokkona, ei kannustanut kauemmas ajelemaan. Ajatus ei kiehtonut, vaikka leppoisampaakin oli Forecan mukaan luvassa. Satelikin jokseenkin koko lauantaipäivän, mutta vettä sentään vain.

Niinpä sitten puolittaisen varauksen/lupauksen rauettua löin päätökseni lukkoon ja suunnistin lähilavalle (8,5 km) -Pesäkalliolle. Sama joukko tarjolla aluteilla kuin perjantaina Jäkessä, vaan eipä haitannut päätöksentekoa pätkääkään se.

Sateessa siis sinne ja sisällä tähyämään tuttuja. Sama pitkäaikaisimpiin tanssituttavuuksiini kuuluva oli aulasta tavoitettavissa kuin edellisellä käynnillänikin, viikko sitten, joten siitä vain varaamaan ja kohta valssille. Samassa seurassa sitten suuren osan tuostakin illasta vietin (3+3).

Muita tuttuja tuli kuitenkin huomattavat määrät -perjantaina juuri Jäkessä tanssitettukin kaakonkulmalta lähtöisin olevan sisarustrion keskimmäinen ja pari pikkuruista sisarusta samoin - nuo kaksi lähinnä fanittelemassa ollutta- myös. Noiden kanssa jätin vain juttelun tasolle. On tuo maine kovin kehno jo muutenkin.

Nyttemmin jo tiukasti savolaistuneen, alunperin uusmaalaisen tanssineidon havaitsin myös ja toki kolmeen kertaan (2+1) tanssitinkin. Viihtarissa viimeksi pari viikkoa aiemmin tavattiin.

Paikallisia (Keski-Suomen rajoille asti käsitteen ulottaen) Pesiksen vakikävijöitä paljon tuli sekä pyöritellyksi että taivutelluksikin. Yksi oli jopa siitä outo järvenpääläinenkin, ettei ole tanssikeskuksessa koskaan käynyt -on niitäkin näköjään.

Kahvitauolle kun asetuin (hevosenkenkäviinerin kera, totta kai!), istahti Kyösti seuraani. Jatkettiin Jäkessä kesken jäänyttä juttua. Vaan keskenpä jäi taaskin, kun eräs usein miesten vuorolla hakeva jälleen astahti eteen ja hakemaan. Pakitukseen ei minulla ainakaan ole varaa, joten lähdettävä oli.

Mielelläni lähden toki milloin vain ja mistä vain, kun hakija on sellainen, jolle olen siihen antanut luvan tai muuten itsensä mieluisaksi tietävä. Kaikki eivät tuota sillä tavoin kuitenkaan ymmärrä.

No, pieni riesa tuo tietysti on. Lupasi sitäpaitsi, ettei vuoteen tarvitse pelätä uudelleen tapahtuvaksi.

Kyösti siinä ehti kertoa, että Varjokuvan tavoitteena oli nyt välttää soittamasta ainoatakaan samaa kappaletta kuin edellisenä iltana Jäkessä. Mikäli yhtään muistiini on luottamista, noin myös kävi.

Rattoisasti (ja tunteillenkin) ilta kului päätöstään kohti, ja puoliyön mentyä katsoin poislähdön olevan ajankohtainen. Nokka siis 00.10 narikkaa kohti. Samalla vielä tuli siro savotar kysymään, jotta jokos nyt. Tällä kerralla en katsonut aiheelliseksi aulatanssitukseen ryhtyä, vaikka aika monasti niin olen eri paikoissa tehnytkin -Pesiksellä myös. Täytynee pitää matalaa profiilia tuossakin asiassa, josta siitäkin minua on joskus moitittu palstoilla.

Sateessa takaisin kotiinkin sain ajella.

Illan saldo oli vallan toista kuin edellisnä lauantaina sieltä kasaan saatu. Nyt siis 19/9 yhteensä 11 naisen kanssa syntynyt. Viikkoa aiemmin tulos oli vain 9/6 ja ainoastaan viiden kanssa tanssien tehty.

Kumma talvi; viisi astetta lämmintä ja aurinko paistoi sinisellä taivaalla, kun neljän kilometrin lenkin kävin lapsuusmaisemieni ympäri tallustamassa.

Tänään ei ole paikkaa, minne mennä, sillä Järvenpään levytansseihinkaan en saanut seuraa hankituksi. Hasardina sinne ei ole asiaa.