Surkean ja perin lyhyeksi jäänen tanssi-illan jälkeen menin nukkumaan jo ennen puolta yötä.
Heräsin kuitenkin jo viiden paikkeilla toteamaan, ettei uni enää pysy eikä uudestaan tule. Samalla alkoikin känny kilkattaa viestiä sängyn vieressä. Toinen, toisaalla koetun huonon tanssi-illan jälkeen, uneton laittoi tuntemuksiaan tulemaan. Jonkin aikaa viestiteltiin, mutta sitten siirryttiin puhepuolelle.

Seitsemää lähestyttäessä päästin vastapuolen yrittämään nukahtamista -aamusatujen luennan jälkeen.

Itse nousin aamiaisen tekoon.

Eipä tullut nukkumisesta mitään senkään jälkeen, joten päätin sitten ryhtyä raportointipuuhiin.

Tässä onneton kuvaus varsinaisista limbotansseista Pesäkalliolta:

Vailla minkänlaista innostusta vaeltelin sen pienen pätkän kohti pohjoista ja koillista päätyen "kotilavan" pihalle. Sisään päästyäni jouduin toteamaan, ettei tuttuja tanssitettavia ollut näkyvissä.

Erään toisen tanssimiehen kanssa siinä sitten kahviossa ensimmäinen puolituntinen seurailtiin sisääntuloa. Eipä ollut hurraamista: Ei niitä tuttuja tullut, ja ikäluokkakin sellainen., että tunsin itseni muorukaiseksi jälleen. Koko illankin yleisön keski-ikä pysytteli minun ikääni korkeammalla -ja se ei totisesti ole vähän se!

Jotenkin sitten sain itseni kuitenkin liikkeelle ja jopa kahdeksaa naista hain ennen sen naisten tunnin ja vartin alkamista yhteensä kymmenen kertaa. Näkötuttuja enimmäkseen. Oli siinä jo sitten kolme sellaistakin, joiden kanssa olen joskus jonkin verran tanssinut -yksi exäkin tuli kahdesti haetuksi.

Naistenhaulla ei niitä hakijoita sitten lähes tuntiin näkynyt. Lopulta eräs istahti pöytääni ilmoittaen hakevansa seuraavalle (tangot vasta alkoivat), joka sitten osoittautui rumbapariksi.

Kahvion tasanteella ne mentiin.

Seuraava hakija siten ilmoitti, ettei ole 15 vuoteen tanssinut. Fuskattavalle foksille haki, koska joku oli kuulemma osoittanut minua sanoen, että tuo osaa vaihtoaskeleen. Yritin kuitenkin tarjota fuskua. Ei kelvannut. Ylätasannekaan ei hakijalle sopinut, joten siirryttiin päälattiale flipperikuuliksi. Toinen kappale olikin sitten jivea. Vaihtarilla se oli sekin ruuhkassa askellettava iskuja vastaanottaen.
Ihan naistenhaun lopussa ilmestyi ensimmäinen ja ainoa niistä alkuillasta hakemistani asialle. Buggattiin joten kuten siinä kahviossa, minkä jälkeen totesin tanssien osaltani olleen siinä.

Niipä 23.15 siis kotia kohti. Eräs harvoista paikan alle kolmekymppisistä (22 v) tuli juttelemaan, kun jo olin takki päällä pois menossa. Poikaystävänsä kanssa se oli tuokin tullut, joten ei iloa hänestäkään. Tähän kohtaan on väärän tiedon levittäjille taas pakko huomauttaa, ettei se ole iästä kiinni -tanssillisuus ratkaisee. Kaikki nyt hakemani olivat yli 40-vuotiaita.

Sen myös tässä jälleen palautan mieleen, että kaikkein valikoivin tanssittajan iän suhteen on välille 35-50 v osuva naisten joukko. Heistä suurin osa ei juuri mielellään tanssi yli 40-vuotiaiden miesten kanssa, viisikymppiset jo saavat pakkeja ikänsä perusteella, kuusikymppinen jos erehtyy hakemaan, kutsutaan järjestysmiestä paikalle kovaan ääneen ja vaaditaan poistamaan moinen häirikkö talosta.

Sensijaan nuorimmat (15-34 v) ja sitten taas yli viisikymppiset suhtauvat useimmiten joviaalimmin. Heille ikämieskin kelpaa tanssittajaksi.

Fiilis ei kohentunut siitäkään, että muulloin aina niin iloinen ja innostunut Markku Arokin vaikutti tavallista vaisummalta ja apeammalta -lienevät parisuhdekiemurat painaneet.

Eipä taida olla asiaa Pesäkalliolle ihan äkkiä uudestaan.

Onneton saldo: 10/3.