Ihminen päättää, Jumala säätää, sanoo vanha muka viisaus.

No, joka tapauksessa olin pakkorakosen edessä, kun ei muualla ollut varteenotettavia vaihtoehtoja tarjolla. Niinpä jouduin jälleen nöyrtymään tosiasioiden edessä ja suuntaamaan Nurmijärvelle. Kimppakyytiläisenkin sain mukaani.

Aikaa olin muka varannut riittävästi, jotta ei jouduttaisi pysäköimään kovin kauas, mutta poskelleen meni sekin. Vasta viittä vailla kahdeksan lopulta oltiin meille osoitetussa paikassa, yli sadan metrin päässä lippujonosta, joka oli jo tuolloin kymmenien metrien mittainen ja kasvoi kaiken aikaa.

Siinäpä värjöteltiin tuulen tuivertamina -onneksi sade sentään oli hetkeksi melkein tauonnut.

Sisälle sentään lopulta päästiin, mutta ensivalssit ja vielä seuraavatkin kaksi kappaletta menetettiin.

Väkeä ei näyttänyt olevan ihan niin paljon kuin autojen määrä olisi antanut ymmärtää. Totuus kuitenkin kohta paljastui, kun piiloissaan olleetkin riensivät tanssilattialle.

Ihan oli finkkutungos kohta, vaikka väen koostumus ei ollutkaan samaa luokkaa kuin itsenäisyyspäivän aattona. Oinas ja Kiertotähti toivat varttuneempaa väkeä paikalle (paitsi minä en siksi kylläkään ollut asialla) runsain määrin. Sinitaivaan vuoksi tullut joukko (me siis) oli vähemmistönä.

Molempiin kategorioihin sijoittuvia tanssiyleisön jäseniä tuli kuiteniin heti narikasta lähtien halailluksi ja pussailluksikin useita. Tanssittiin myös ahkerasti hetken aikaa, kunnes tuli juomatauon aika. Se menikin rattoisasti baaritiskin ääressä ja hyvässä seurassa: Tupla-Minnat ja vaikka mitä -mm. Kissankäpälän ilmaantuminen joukkoon ja samalla tietysti bongi -numero on 272.

Juurikaan en tullut kiinnittäneeksi huomiota esiintyjien olemuksiin tai toimintaan, sillä Riikinkukkosalissa taas lipsahti jokseenkin kaikki se aika, mikä ei mennyt baarissa ja kahviossa seurustelun merkeissä.

Kahvijonossakin oltiin kahteen kertaan, kun nimittäin juuri ennen tiskin ääreen ehtimistämme iski force majeure -rumbat tuli, ja mentävä oli. Palattiin ruotuun niiden jälkeen.

Sinitaivaan vapaita sanoituksen modifiointeja tosin jälleen muutaman panin merkille. Yksi pojista istui kahviossakin hetken seuranamme.

Riikinkukkosalin lattia ehti nytkin hetkeksi tahmaantua kosteuden laskeuduttua, mutta oven avaaminen pelasti jälleen tilanteen.

Vaihtelevissa tunnelmissa mentiin: Välillä oli meno iloisen riehakasta ja kohta jo taas hunajaisen hempeätä. Ikäviäkin tuntemuksia osui kohdalle, kun joidenkin ennen niin hyvien tanssituttavien kanssa en enää saanut olla mitenkään tekemisissä. Niin ne vain asiat näkyvät menevän, eikä niille mitään voi.

Vartin yli yhteen asti jotenkin vielä jaksoin, mutta sitten oli jo polvikin sen verran kipeä, ettei enää kannattanut jäädä. Poistuttiin vähin äänin.

Illan sadosta tuli taas melkoisen hassu: tasan meni -14/14.

Joitakin tuplia tuohon sitten vielä (itse en pyytänyt, eihän minulla sellaiseen ole oikeutta). Kaikkiaan viidentoista kanssa tulin tanssineeksi. Yksi uusikin haki.