Humppis
2007-12-06 9:42

Perin harvoin on itsenäisyyspäivän aikoihin ollut taivas sees ja ilma talvisen kirpeä. Ei tehnyt poikkeusta eilinenkään, eikä varsinkaan tämä varsinainen tasavallan syntymäpäivä.

Vettä sateli aattonakin, ja nyt on lämmintä viisi astetta. Reipas tuuli liehuttaa lippuja niiden arvon mukaisesti.

Sateessa siis ensin kohti Mäntsälää ajelin (vanhaa tietä moottoritien kuraroiskeiden välttämiseksi) noutaakseni junalla tulleet asemalta. Sitten kaksivitosta kohti länttä ja taas etelää -Ruusulinnaan.

Perillä juuri ajoissa, jotta ei jouduttu liian pitkään jonoon sateessa seisoskelemaan. Ensimmäiset halaukset jonossa jo kuten asiaan kuulu. Sisällä sama tahti.

Nopeasti tuli talo niin täyteen, ettei juuri ketään etsimäänsä onnistunut tungoksen keskeltä löytämään. Onneksi sentään muutaman sain ”parketille” johdatelluksi. Kolmen kanssa tanssittuani jouduin toteamaan tilanteen liian tukalaksi täydessä kostyymissa tanssimiseen, joten siirryin baarin puolelle.

Siinä tähystyspaikalla istuessani sain havaita iloisen seurueen kertyvän pyöreään pöytään kaiteen äärelle. Yksi paikka vapautui sopivasti, joten valuin siihen. Kohta karttui joukko vielä kolmella, joten jakkaroita oli kapattava naapuripöydän ympäriltä.

Tuossa kun oli lasillisen verran turistu (ja hiukan halailtukin taas), talutin pikkuruisen vierustoverini tangolle. Siitäpä se ilta varsinaisesti lähti. Takki narikkaan ja menoksi (mirri jäi kaulaan sentään juhlan kunniaksi).

Pääsaliin ei sitten asiaa enää ollutkaan kuin vain parin rumban ajaksi, ja niitäkin siinä pylvään luona tanssiessa sai tuta varsin katkerasti sen, miksi illat siellä aina menevät niin, että vain tuokion alussa ja hetken ihan lopussa siellä isolla lattialla viihdyn. Muuten kutsuu Riikinkukkosali. Siellä tosin nyt rupesi kosteus vaivaamaan jo kymmenen jälkeen. Peilit huurtuivat ja lattia muuttui täysin luistamattomaksi. Onneksi tauti talttui sillä, että ovi verhon takaa avattiin. Kohta alkoi lattiakin taas toimia, ja peileistä voi seurailla menoa esteettä.

Kerran kuitenkin vielä palasin päälattialle, mutta vain aivan ovenpuoleiseen etukulmaan cha chan merkeissä, kun satuin aulassa havaitsemaan viime lauantain Pesäkallion uuden tuttavuuden.

Hyvin vaihtelevissa tunnelmissa ilta sitten eteni kohti puoliyötä ja isänmaamme syntymäpäivään siirtymistä. Tuo aika kului rattoisasti sekä kahviossa että baarin sohvalla vallan hurmaavassa seurassa, mutta tietysti pääosin tanssin merkeissä (ja vähän lohduttelunkin) siellä Riikinkukkosalissa.

Kummankaan orkesterin kanssa ei kummemmin nyt ollut mahdollista muussa kontaktissa olla kuin vain alkuillasta ohi tanssiessa virnistellä. Finkut ja PNP siis asialla.

Yhdeltä sitten tuli Finlandersin henkilökohtainen loppu, jolloin oli tarkoitus minunkin häipyä. Kuitenkaan en sitten malttanut, vaan encoretaputusten kestäessä sittenkin vielä pyysin erään turhan nuoren, mutta toki tutun taitokaunottaren tulossa oleville.

Ensimmäisen heput paljastivat hitaaksi, mutta toisen jättivät yllätykseksi. Näsä-boogiehan se sieltä The Joulukalenterin kunniaksi pärähti tulemaan. Kyllä boogattiinkin!

Siispä vasta vartin yli yhdeltä takit niskaan ja yrittämään ulos, vaan vielä tultiin loppuhalaamaan, joten matkaevääksi oli muutakin kuin auton hansikaslokerossa odotellut banaani.

Ajoittain melkoisen rankassakin sateessa sitten kotiin ajelin ja hereilläkin kohtalaisen hyvin pysyin. Vasta kotiliittymästä kääntyesäni olin ajella ojaan, kun en tullut huomioineeksi, että jään päällä lilluva vesi ei oikein hyviä pito-ominaisuuksia tarjoa. No, on se syytä alkutalvesta kokeilla, miten sivuluisu oikaistaan.

Illan saldo, runsaista taukoiluista ja muusta sosiaalisesta toimesta huolimatta ihan odotetunlainen: 16/8.

Onnea Suomi 90 vuotta!