Eilenhän vielä oli marraskuu, mutta nyt jo mennään adventin myötä kohti joulua. Talvessa siis jo ollaan.
Talvisen maalaismaiseman läpi toki vanhaa tietä jo ajelin (Mäntsälässä vähän näytti kaupunkimaiselta).
Perillä hyvissä ajoin. Juuri ei tungosta ollut havaittavissa. Oikeastaan vain masurkkakurssille osallistuneita näytti olevan paikalla.
Seppo siinä minut pysäytti, kun olin luiskaa alas menossa. Kertoi ilosanoman: Sunnuntaitanssit palaavat elävään musiikkiin jälleen tammikuun alusta (Sinitaivas ja Avec & Saska Helmikallio komeasti avaavat).
Ihan ensivalsseille tohdin hakea Brittein saarten Suomen tanssiharrastukselle lainaamaa (ja ehkä lahjaksikin jäävää) neitoa. Kappaleiden välillä pysähdyttiin illan orkesterin, Helmen eteen, jolloin nokkamies iloisesti tervehtien huomautti, että tuttujakin näkyy olevan paikalla. (Imatralla vasta jokin aika sitten juteltiin.)
Jonkin verran oli tässä neljän viikon aikana ohjelmisto muuttunut. Ei valittamista. Tanssittavaa oli, kuten noilla hepuilla on koko repertuaari. Väliaikalevytkin mainioita. Eräitä fokseiksi kuulutettuja hiukan ihmeteltiin. No, laajahko kirjo tuolla musiikkilajilla toki onkin. Fokseina ei menty eikä fuskuinakaan.
Tulihan sitä tuttua tanssikansaa enemmänkin, vaikka ei ihan ruuhkaksi asti sentään.
Miellyttävät olivat olosuhteet, joten ilta kului jokseenkin mukavasti (odotettua paremminkin).
Yhdenkään tuntemattoman kanssa en tällä kertaa tullut tanssineeksi, vaan haitanneeko tuo. Siis yhdeksää naista vain tanssittelin illan aikana. Kahviossa istuskeluun sitä aikaa taas kului jonkin verran, joten saldo ei kovin kummoiseksi kohonnut: 15/7.
Puhti oli poissa jo puolilta öin. Niinpä hitaiden valssien jälkeen poistuinkin klo 00.10.
Kommentit