Humppis

(siirto kommenttilokerosta)

Vetinen ilta -ja hikinen

Oikeastaan koko päivän oli satanut täällä Salpausselän seutuvilla -rankastikin välillä. Varsinainen joulukuu: viisi astetta lämmintä!

Illaksi oli kuitenkin hankkiuduttava Järvenpäähän vaikka järven päällä ajaen. Melkein se sitä olikin, vaikka varovaisesti taas vanhaa tietä koko matkan ajelinkin. Moottoritien rapasumun sekaan ei ollut asiaa.

Perillä parkkipaikkoja varattu melkein kadun päähän asti. Vinoparkkiin kuitenkin kärryni onnistuin sijoittamaan vajaan parinsadan metrin päähän ovesta. Ovella sitten jonotettiinkin.

Sisällä jo jonkin verran tuttua väkeä ja lisää tulossa (halattiin). Ensivalssille asetuin varauksen tekemään kohteen viereen istumalla ja tämän kainalooni kaappaamalla. Varaukseni myös konkretisoin, vaikkakaan en ihan valssina (eivät olleet sellaiset valssit, jotka ehdottomasti pitää pieteetillä valssata).

Siitäpä se suosikkien pyörittämisen merkeissä lipsahti melkein naisten puolituntiseen, jota tapani mukaisesti tallustelin juomatauon merkeissä viettämään. Kahviossa ei pitkään istumaan ehtinyt, kun jo ensimmäinen kutsu tangolle tuli. Samassa erittäin hyvässä seurassa se istuntokin sitten loppuun suoritettiin ja jo taas tangon merkeissä miesten haun alettua luiskaa ylös noustiin.

Välissä olikin sitten sitä vetisempää (lue: hikisempää) jaksoa sen verran reippaasti, että pelkäsin jo naaman kuluvan, kun pesulla piti ylenaikaa käydä.

Varsinainen naistentuntikin jo sitten alkoi, mikä tarkoitti kahvin ja viinerin kanssa istahtamista. Niin viehättävää seuraa oli taas tarjolla, että olisi tuossa pidempänkin viihtynyt (nimi säilyi samana, vaikka hjaltija vaihtui), vaan siihenpä tupsahti itse Varjokuvan Kyösti juttelemaan. Sinitaivas soittovuorossa. Mukavasti se kolmestaankin juttelu sujui, kunnes toinen lähti tanssimaan ja toinen soittotöihin. Minäkin kohta perässä, mutta en suinkaan yksin, vaan hyvinkin mieluisan noutajan käsipuolessa.

Vielä oli naistentuntia jäljellä, ja sen aikana ei tarvinnut hakuja kummemmin odotella. Hyvin osasivat tytöt penkiltä käydä noutamassa.

Tunnelmat vaihtelivat, kuten tansseissa kuuluukin: rajusta romanttiseen mentiin, ja sen mukaan tunneskaalakin kulki.

Loppuilta meni jo sitten hiukan huilailua odotellessa, vaan eipä oikein malttanut, joten jokseenkin jalattomana sitten viimevalsseja kuulutettaessa narikalle laahauduin.

Klo 00.15 siis pois -ja räntäsateeseen.

Melkoista sohjoseikkailua se kotimatka sitten olikin. Ennen Mäntsälää ei samaan suuntaan meneviä näkynyt sen paremmin edessä kuin takanakaan. Vasta Tuuliruusun kohdalla tavoitin ensimmäistä edellä ajavaa sen verran, että ajoittain perävalot vilahtivat. Alle kahdeksaakymmentä kuljettiin -välillä varsin paljonkin alle. Mäntsälän aseman kohdalla sitten tuli taaksekin valoa, ja samantien painoi pakettiauto sataa ohi. Sohjo iski tuulilasiin kuin lumivyöry Alpeilla. Sokkona sata metriä, mutta ei jarruttaakaan uskaltanut.

Siitä eteenpäin jatkettiin jonomuodostelmassa: edessä se sama kuin ensin ja sen perässä ko. paku, johon jätin reilusti kuravaraa.

Ajourat näkyivät ohjautuvan lähelle kaistojen välistä katkoviivaa ja välillä ylikin.

Taakse kertyi kunnioitettavan mittainen jono, mutta eipä ohittajia tuntunut löytyvän. Vasta Hollolan puolella joku rohkaistui ja meni, mutta ei enää roiskutellut, sillä täällä landella oli jo lumi astunut loskan tilalle.

Nyt sitten sataa kuin ...no silleen.

Orkestereista ei sen kummempaa; kaikki tietävät miten hyviä ovat (Sinitaivas hiukan osoitteli sanoituksellaan, kuten kuuluukin, kun sopivasti sattuu).

Illan saldo runsaasta taukoilusta ja ankarasta hienerityksestä huolimatta kohosi mallikkaaksi: 19/7.

Kiitokset siis molemmille tahoille (mus/tans) ansiokkaasta toiminnasta!