Lauantaina Ruusulinnassa tuli esille mahdollisuus osallistua jo neljännen kerran tämän päätyvän vuoden aikana kaakonkulmalle suuntautuvaan retkeen. Tölli oli suunniteltu tavoite.

Kaksi kertaa olinkin ehtinyt marras-joulukuun aikana siellä käymään ja Imatran kylpylässäkin juuri ennen joulua kerran.

Mukavassa, viihdyttävässä seurassa nuo aiemmat Töllin retket tulivat tehdyiksi ja kyyti oli tarjolla nytkin.

Sunnuntaina puolen päivän jälkeen tein päätökseni ja lupauduin mukaan, vaikka takana oli pari rasittavaa tanssi-iltaa (Wanhalta kotiuduin vasta puoli neljältä ja Ruusiksesta kolmen korvilla) eikä Satulinnan tapanintansseistakaan kummemmin aikaa ehtinyt vierähtää.

Sateessa paineltiin kahdessa tunnissa Vuoksenniskalle. Pahaa enteillen oli jo kaukaa nähtävissä, että kadunreunat talon kohdalla olivat molemmin puolin täynnä pysäköityjä autoja. Kuljettaja tipautti minut pääoven edessä kyydistä ja jatkoi toiveikkaasti pihan perille, mistä onnistuikin autolleen paikan löytämään.

Täysi meno päällä ja tuttujakin heti näkyvissä (Mandarina narikassa töissä).

Ylhäällä oli olo kuin saunassa. Ilokseni havaitsin oitis salin oven edessä tutun hoikan selän ja sille laskeutuvat oljenvaaleat hiukset. Siinä kauan kaivattu kaakonkulman korea kassapää viehkeästi twistaillen kuivasi kengänpohjiaan mattoon.

Kolme turhaa reissua oli takana, ja lopulta tärppäsi. Kuusi kappaletta mentiinkin sitten heti kättelyssä. Nutut vain heitettiin ohimennen orkesterikorokkeen reunalle.

Jokunen muukin tuttu sitten tuli tanssitettua ennen naistentunnin alkua (pesulla oli käytävä jo pari kertaa myös, sillä hiki valui silmiin solkenaan).

Oli sinne paikallisten lisäksi tullut tanssiväkeä meidän lahtelaisten ja jokusen muun hämäläisen lisäksi muualtakin kaukaa aina Joensuusta Mikkeliin ja etelärannikon seutuihin ulottuvilta alueilta.

Viikkoa aiemmin Pesiksellä tanssitettu Fiorakin käväisi käsissäni pariin kertaan. Silloin salsauttamaani pikkusiskoaan (14 v) en nyt iljennyt hakea, kun oli niitä aikuisempiakin kyllin. Pikkutyttöjä toki näkyi ihmeen paljon paikalla olevan. Tommys se vetää edelleen kovasti nuorisoa (ja Charles vähän varttuneempia).

Naistentunnin alussa erehdyin hetkeksi tyrkylle, mutta muisti palautui nopeasti, joten vetäydyin kahvioon, jossa ei tosin ihan turvassa ollut sielläkään. Pääosin todella mieluisia olivat sieltä hakeneet kyllä. Täytekakkukahvitkin (2 €) sekä runsain mitoin ilmaista ja nyt raikasta vettä tuli nautituksi.

Lattia oli alkuun nahkea, mutta tapansa mukaan liukastui loppua kohti jopa vaaralliseksikin. Tungos oli sitten jo onneksi hellittänyt, joten saatiin nähdä vaikuttavia slaidejakin tehtävän.

Bugg oli illan juoni, kuten oli arvattavissakin. Muutakin hienoa menoa oli nähtävissä kun paikkakunnan mestarit olivat asialla (tangon ja muidenkin lajien Suomen huippuja).

Suosikkiani tanssitin oikeastaan enemmän kuin olisi ollut kohtuullista, joten jo kyselin välillä olinko liikaa asialla (miehensäkin usein sen näköisesti jo katseli). En kuulemma ollut, joten nuljustelimme ja pussailimme entiseen malliin. On se hienoa, kun tanssi sujuu kuin oltaisiin yhtä ja samaa kroppaa. Noin jo heti ensimmäisestä kohtaamisestamme Töllillä kuusi vuotta sitten ja sitten eri puolilla eteläistä Suomea useinkin.

Kahta entuudestaan tuntematontakin rohkaisuin ihan loppuillasta (yhdeksän korvilla) hakemaan. Toinen taisi olla alaikäinen. Hyvin kun näytti tanssivan, niin uskalsin hakea. Ei se toinenkaan vielä kolmeakymmentä ollut.

Täysin loppuunkuluneina ja itsemme kohtalokkaan tasoiseen nestevajaukseen tanssineina poistuimme 21.20.

Kaikkiaan tulin tanssineeksi 11 naisen kanssa. Noista yhden (arvaatte kai kenen) kanssa 4+1. Ne triplat siihen vielä päälle.

Kokonaissaldoksi tuli 13/7.

Kannatti mennä vielä kerran 2x200 km!

Vielä pitäisi jaksaa vuoden viimeinen ponnistus tänä iltana: Satulinnaan.

Tuleekin viides tanssi-ilta viikon sisällä. Jokohan kohta olisi aika hellittää?