Pikkupakkanen ja korkea ilman kosteusprosentti tuottivat melkoisen raaputtelutarpeen -kärryn lasien suhteen siis. Osasin toki tuohon varautuakin, joten lyhyelle ajomatkalle varaamani reserviaika riitti mainiosti. Olin ajoissa perillä.

Kovin kummoisesti ei sitten väkeä vielä ollutkaan. Niinpä istuttiin ensin pappakokoonpanossa kolmen vaarin voimin kahviossa vartin verran.

Talo tarjosi joulukahvit pullan ja piparin kera (piparin toivossahan miehet enimmäkseen tanssipaikoille hakeutuvatkin).

Kohta jo sitten alkoi tuttujakin tulla, joten haku alkoi sujua.

Ihan oli erilainen tilanne kuin edellisenä lauantaina. Nuo Pesiksen illat vaihtelevat kuin maisemat sveitsiläisellä vuoristotiellä.

Kymenlaaksolaisten epäonni (ei tansseja Kuntsilla) oli nyt päijäthämäläisten onni.

Muutama varsin riemastuttava piristetypykkä kaakon kulmilta nimittäin ilmaantui iltaa valaisemaan.

Noista Fioran ja Mandarinan tunsin entuudestaankin. Sensijaan tumma tyttö, jota ensimmäiseksi noista hain, oli tuntematon, kuten loppuillasta viimein rohkaistuneena noukkimani vaaleakin.

Koska maineeni on jo kauan sitten painunut syvälle miinuksen puolelle, ei arasteluun alaikäistenkään hakemisessa pitäisi olla aihetta.

Tuon viimeisimmän kohdalla kuitenkin piti odotella Teemun ja Taivaanrannanmaalareiden illan viimeisiä samboja, joista ensimmäinen oli siinä määrin salsattava, että pakko oli kokeilla, pitikö näköhavaintoni paikkansa.

Näkyi pitävän: tyttö tanssi salsaa hienosti.

Toinen, Saunasamba, ei siihen lajiin enää mahtunutkaan, joten se sitten mentiinkin enempi discoswingahtavasti.

Yhden tutun (koulutyön uuvuttaman) tiesinkin päivällä tapahtuneen viestittelyn perusteella olevan tulossa, joten häntä tanssittelin ahkerasti. Muuten yritin olla melko tasapuolinen niiden muutamien suhteen, joita illan aikana lattialle laahasin (kahvion tasanteelle melko usein).

Erästä jouduin naistentunnin (1.15) jälkeen metsästämään aika pitkään, sen verran huimaa näkyi haku olevan. Kotilavalla kun oltiin, oli tuttuja elämän eri vaiheista useitakin. Tämä jo ihan pikkuvauvasta asti: Samassa talossa asuttiin, isänsä oli työtoverini ja tyttö oman tyttäreni kanssa samalla luokalla. Onnistuin siis lopulta tuossakin haussa.

Taivaanrannanmaalarit hoitelivat hommansa hienosti, kuten Harjukarin Teemukin -paikkakunnan oma poika (oikeastan kylläkin vääksystä lähtöisin).

Väliaikalevyt eivät edelleenkään kuuluneet riittävän hyvin kahvion tasanteelle, koska sieltä puuttuu oma kaiutin (on puuttunut jo 40 vuotta). Pari sambaa siellä mentiin ulkomuistista disco swingeinä entisen hallituskumppaninin kanssa (ainoa, joka on aikanaan saanut minut tanssimaan masurkkaa Kolmilammilla).

Vaikka ilta oli vielä ylimmillään, katsoin antikliimaksia välttääkseni olevan aihetta lähteä pois oikeaan aikaan, 00.15 siis.

Illan saldo (yhteensä kymmenen naisen/tytön kanssa saavutettuna): 13/6.