Jo pitkään kasvaneen univajauksen vaikutukset näkyvät koko ajan yhä selvemmin. Ei onnistunut päiväunienkaan avulla paikkaaminen -montakin kertaa yritin.

Niinpä taas jo Järvenpäätä kohti (jälleen myöhässä) ajellessani olin valmiiksi pahalla tuulella ja tietoinen siitä, ettei illasta voi hyvää tulla. Jo sekin masensi, että myöhästymiseni vuoksi en päässytkään ajelemaan aurinkoisessa "kevätsäässä", vaan pilvipeite onnistui tiivistymään taas juuri lähtöhetkelläni. Veden, rännän ja lumen sekaisessa sateessa siis enimmän osan matkasta ajelin. Sitäpaitsi matka jatkui Mäntsälästä lähtien moottoritien rapasumun seassa.

Muutama vakitanssitettavani oli sentään jo alkuun paikalla, mutta tiedossa oli sekin, että Kerhola veti väkeä puoleensa. Yleisön koostumuksessa se tosiaan jonkin verran illan kuluessa näkyikin.

Niiden muutamien paikalle tulleiden tuttujen kanssa lähes kaiken aikaa nytkin tanssin. Sentään kolme vierasta oli naistenhaulla asialla. Itse noista hain vain yhtä.

Istuskeluksi meni paljolti sekä naisten- että miestenhaulla.

Muutaman tanssitettavan onnistuin suutututtamaan murjotuksellani. Ei kuitenkaan ole mukava harrastaa ainoata elämäänsä iloa tuottavaa asiaa sellaisen tunteen vallassa, ettei ole sitä tervetullut muiden sekaan harrastamaan. Seuratanssi ei todellakaan aina ole kovin sosiaalinen laji.

Omega hoiteli hommansa kunnialla, kuten aina. Eijakin saapasteli tuttuun tyyliinsä hopeaisissa high heeleissään. Ei uutta ohjelmistossa.

Jokseenkin loppuun asti olin, vaikka motivaatio olikin kateissa. Muutama helmi tosin sattui matkan varrelle, ja niiden varassa jaksoinkin.

Kotimatka sujui jokseenkin valveilla. Ei saapunut sitten Sandman kotonakaan ennen puolta yötä.

Univaje jatkuu. Ennen kuutta taas heräsin.

Illan saldo (siis se hakusellainen numeroina) melkoisen kalpea: 14/8.