Humppis
FBI Beatin tiedettiin tuovan väkeä ihan kunnolla ja laajalta alueelta.
Eräs kaukomatkalainen oli jo päivällä soittanut ja pyytänyt jatkokuljetusta Lahdesta. Lupasin ja annoin ajo-ohjeet tähän pihaani.
Illemmalla sitten kuitenkin tuli ilmoitus, että meneekin Lucky Lipsin kyydissä.
Niinpä en sitten pitänyt enää niin tarkasti kelloa silmällä vaan tulin ottaneeksi turhan väljän otteen lähtövalmisteluihin.
Siinä vaiheessa astuikin mr. Murphy kuvaan mukaan (niinhän aina).
Juutuin nettiin. Sitten meni vielä aikaa tv-ohjelman nauhoituksen ajastuksen kanssa. Pieleen meni sekin, sillä olin joutunut päivällä päivittämään digiboxin, joten laitehan nauhoittikin sitten kolme tuntia ihan pelkkää mustaa. Kanavat sekaisin siis.
Viimeinen niitti tuli sitten keskustelupalstojen kautta:
Suomi24:ltä perässäni Danielin luolaan räkyttämään seuranneen Pulin viestiin vastaaminen vei aikaa parikymmentä minuuttia juuri silloin, kun olisi pitänyt olla lähdössä ajelemaan. Niinpä olin aika tavalla myöhässä lopulta lähtiessäni.
Vielä silti ajelin Mäntsälään asti vanhaa tietä. Sitten jo motarille ja kovaa. Lopulta ehdin kuitenkin vakipaikalleni viittä vailla kahdeksalta. Obligatorinen salmari nopeasti tuulensuojaan ja menoksi.
Eteisessä tuttuja, joille jonkun sanan ehdin siinä vaatteita riisuskellessa ja kenkiä jalkaan nyöritellessä heittämään.
Ensivalssillekin kerkisin ihan toivomani kanssa. Outoja juteltiin siinä valsseja runnellessa, kuten tapanani aina on. Onneksi kaikki eivät ole tosikkoja!
Muitakin suosikkejani sain kiinni sopivasti ennen naisten puolituntista. Sitten meni normaalirutiini sekaisin ja aikataulut pyllylleen: En pääsytkään irti naistenhaun alkaessa, joten lonkerointi siirtyi lähes tunnilla.
Erittäin miellyttäviä ja haluttuja olivat hakijat, joten en tuosta mieltäni pahoittanut.
Juomataukoani siivittivät sitten samaan pöytään istahtaneet Aidot ja vähemmän aidot Savolaiset.
Rattoisata oli, mutta juontinopeus ei ollut ollenkaan formulatasoa.
Seuraavalle varikkokäynnilleni osutin itseni sitten juuri varsinaisen naistentunnin alkuun: kahvi ja rahkapiiras.
Pikkupirtelö lavatanssin huipulta lipsahti myös luiskaa alas ja kysäisi paikka vieressäni. Hänelle nyt ainakin sellainen on aina vapaana. Siihen siis, kunhan haki ensin virvokepullon kylmäkaapista.
Niin vain kävi, että samalla lipuikin sitä luiskaa alas myös avausvalsseilla tanssittamani sulotar. Hakuaikeissa astahti eteeni. Ristiriitatilanne oli repiä miesparan riekaleiksi. Konsensus kuitenkin syntyi salamannopeasti: Kahvi saa odottaa (jäähtyköön) -tango voittaa. Juomaansa lipittävä pikkuihanainen jäi yksin pöytään, mutta lupasin palata. Juoksujalkaa. Sen myös tein.
Väki pöydässä oli ehtinyt lisääntyä, mutta sekaan sentään vielä mahduin. Hauskaa oli.
Naistentunnin loppuosa menikin sitten taas hikisissä merkeissä. Kaikkiaan seitsemän naisen kanssa ehdin sen aikana tanssimaan, mitä voitaneen pitää jo hyvinkin merkittävänä saavutuksena. Sitä se oli jo siksikin, että tein jopa hirvittävän majesteettirikoksen ja pyysin mieluisimmalta tanssitettavalta tuplat, mitä en naistentunnilla koskaan muuten tee -erittäin harvoin muulloinkaan. Siitä palkkioksi sain vielä eräältä tanssimieheltä (puolileikillään suhautetun) moitteen: "Rontti!" Oli nimittäin kuulemma sovittu, että cha cha olisi ollut hänen heiniään. Mistäpä minä tuon saatoin tietää? Nyt saan hävetä ainakin koko viikon.
Noh, muutamien varsin vauhdikkaiden rock-sessioiden aikana toki häpäisin itseni jälleen ihan kaikkein näkyvimällä paikalla orkesterikorokkeen edessä.
Historia toistaa itseään. Nimittäin juuri saman henkilön (Oskari) kanssa asetin itseni tanssitaipaleeni alkupuolella, vanhassa Keravan huvikeskuksessa, alttiiksi mammutiluokan mokaamiselle.
Tanssirutiinini ei todellakaan vielä silloin ollut juuri millään tasolla, mutta asemani nirppiksessä olin kuitenkin sekä siitä että jo silloin aivan liian korkeasta iästäni huolimatta onnistunut sitkeällä puurtamisella hankkimaan.
Muutama vuosi boogietreenejä kuitenkin oli jo takana, joten ihan illan lopulla rohkaisin luontoni ja hain illan (ja varsin monen muun illan edelleenkin) näyttävimmän ja räväkimmän, verkkosukkaisen ladyn (skottilaista sukujuurta) nopeille rokeille -ihan siihen orkesterikorokkeen eteen.
Kaikkeni annoin, joten hengenmeno tuntui olevan lähellä kaiken aikaa, mutta hukkaan ei mennyt se riskinotto: Varsin hedelmällistä satoa olen tuon tempun jäljiltä saanut korjata, sillä vaikka kuinka monilla lavoilla olemme sen jälkeen kohdanneet ja ratkiriemukkaita, rajuja ja joskus lähes tunteellisiakin tanssituokioita viettäneet.
Jos silloin olisi ollut käytössä se tietomäärä ja varsinkin netistä kertynyt kuva rouvan meriiteistä tanssitaivaalla, en takuulla olisi uskaltanut. Sittemmin olen kuitenkin saanut jopa kusuja kilpaparikseenkin. Ne tosin olen aristellen torjunut. Jos toisella on kokonainen huone täynnä palkintoja tanssikilpailuista, niin jonkinlaisen kohtuullisuuden nimissä osaan nähdä asemani. En toki sentään lähde näillä avuilla siihen uraan notkopaikkoja rakentamaan.
No, hauskaa oli tälläkin kertaa, vaikka henki ei ollut tasaantua vielä seuraavillakaan kappaleilla, jotka sentään sain hempeillä mieluisimman tanssitettavani kanssa. Jopa halausotteessa sen teimme, vaikka moisen taannoin jyrkästi tuominneen tanssi-ikonin käsistä tanssitettavani niille nappasinkin.
Kielenhuoltoa englanti/suomi ja vähän saksaakin tuli myös pitkän, ja varsin nuoren berliinittären kanssa jälleen harrastetuksi fuskun ja foksin aikana.
Alun perin kyytiinkin aikonut tuli kolmeen kertaan tanssitetuksi.
Yhtäkään edes osittain epäonnistunutta tanssikokemusta ei iltaan sisältynyt.
Aivan käsittämättömän hieno tanssi-ilta tulikin (ja helliin loppuhalauksiin päättyi), vaikka alku näytti huonolta.(Suudelmiakin sopivasti.)
No, hiellä se autuus kyllä (ainakin osin) ostettiin.
Läpimärkänä autolle 00.30 viimevalssien soidessa.
Ei nukuttanut, vaikka taaskin jäivät edellisen yön unet alle viiteen tuntiin.
Se saldo sitten: 18/11.
FBI Beatin tiedettiin tuovan väkeä ihan kunnolla ja laajalta alueelta.
Eräs kaukomatkalainen oli jo päivällä soittanut ja pyytänyt jatkokuljetusta Lahdesta. Lupasin ja annoin ajo-ohjeet tähän pihaani.
Illemmalla sitten kuitenkin tuli ilmoitus, että meneekin Lucky Lipsin kyydissä.
Niinpä en sitten pitänyt enää niin tarkasti kelloa silmällä vaan tulin ottaneeksi turhan väljän otteen lähtövalmisteluihin.
Siinä vaiheessa astuikin mr. Murphy kuvaan mukaan (niinhän aina).
Juutuin nettiin. Sitten meni vielä aikaa tv-ohjelman nauhoituksen ajastuksen kanssa. Pieleen meni sekin, sillä olin joutunut päivällä päivittämään digiboxin, joten laitehan nauhoittikin sitten kolme tuntia ihan pelkkää mustaa. Kanavat sekaisin siis.
Viimeinen niitti tuli sitten keskustelupalstojen kautta:
Suomi24:ltä perässäni Danielin luolaan räkyttämään seuranneen Pulin viestiin vastaaminen vei aikaa parikymmentä minuuttia juuri silloin, kun olisi pitänyt olla lähdössä ajelemaan. Niinpä olin aika tavalla myöhässä lopulta lähtiessäni.
Vielä silti ajelin Mäntsälään asti vanhaa tietä. Sitten jo motarille ja kovaa. Lopulta ehdin kuitenkin vakipaikalleni viittä vailla kahdeksalta. Obligatorinen salmari nopeasti tuulensuojaan ja menoksi.
Eteisessä tuttuja, joille jonkun sanan ehdin siinä vaatteita riisuskellessa ja kenkiä jalkaan nyöritellessä heittämään.
Ensivalssillekin kerkisin ihan toivomani kanssa. Outoja juteltiin siinä valsseja runnellessa, kuten tapanani aina on. Onneksi kaikki eivät ole tosikkoja!
Muitakin suosikkejani sain kiinni sopivasti ennen naisten puolituntista. Sitten meni normaalirutiini sekaisin ja aikataulut pyllylleen: En pääsytkään irti naistenhaun alkaessa, joten lonkerointi siirtyi lähes tunnilla.
Erittäin miellyttäviä ja haluttuja olivat hakijat, joten en tuosta mieltäni pahoittanut.
Juomataukoani siivittivät sitten samaan pöytään istahtaneet Aidot ja vähemmän aidot Savolaiset.
Rattoisata oli, mutta juontinopeus ei ollut ollenkaan formulatasoa.
Seuraavalle varikkokäynnilleni osutin itseni sitten juuri varsinaisen naistentunnin alkuun: kahvi ja rahkapiiras.
Pikkupirtelö lavatanssin huipulta lipsahti myös luiskaa alas ja kysäisi paikka vieressäni. Hänelle nyt ainakin sellainen on aina vapaana. Siihen siis, kunhan haki ensin virvokepullon kylmäkaapista.
Niin vain kävi, että samalla lipuikin sitä luiskaa alas myös avausvalsseilla tanssittamani sulotar. Hakuaikeissa astahti eteeni. Ristiriitatilanne oli repiä miesparan riekaleiksi. Konsensus kuitenkin syntyi salamannopeasti: Kahvi saa odottaa (jäähtyköön) -tango voittaa. Juomaansa lipittävä pikkuihanainen jäi yksin pöytään, mutta lupasin palata. Juoksujalkaa. Sen myös tein.
Väki pöydässä oli ehtinyt lisääntyä, mutta sekaan sentään vielä mahduin. Hauskaa oli.
Naistentunnin loppuosa menikin sitten taas hikisissä merkeissä. Kaikkiaan seitsemän naisen kanssa ehdin sen aikana tanssimaan, mitä voitaneen pitää jo hyvinkin merkittävänä saavutuksena. Sitä se oli jo siksikin, että tein jopa hirvittävän majesteettirikoksen ja pyysin mieluisimmalta tanssitettavalta tuplat, mitä en naistentunnilla koskaan muuten tee -erittäin harvoin muulloinkaan. Siitä palkkioksi sain vielä eräältä tanssimieheltä (puolileikillään suhautetun) moitteen: "Rontti!" Oli nimittäin kuulemma sovittu, että cha cha olisi ollut hänen heiniään. Mistäpä minä tuon saatoin tietää? Nyt saan hävetä ainakin koko viikon.
Noh, muutamien varsin vauhdikkaiden rock-sessioiden aikana toki häpäisin itseni jälleen ihan kaikkein näkyvimällä paikalla orkesterikorokkeen edessä.
Historia toistaa itseään. Nimittäin juuri saman henkilön (Oskari) kanssa asetin itseni tanssitaipaleeni alkupuolella, vanhassa Keravan huvikeskuksessa, alttiiksi mammutiluokan mokaamiselle.
Tanssirutiinini ei todellakaan vielä silloin ollut juuri millään tasolla, mutta asemani nirppiksessä olin kuitenkin sekä siitä että jo silloin aivan liian korkeasta iästäni huolimatta onnistunut sitkeällä puurtamisella hankkimaan.
Muutama vuosi boogietreenejä kuitenkin oli jo takana, joten ihan illan lopulla rohkaisin luontoni ja hain illan (ja varsin monen muun illan edelleenkin) näyttävimmän ja räväkimmän, verkkosukkaisen ladyn (skottilaista sukujuurta) nopeille rokeille -ihan siihen orkesterikorokkeen eteen.
Kaikkeni annoin, joten hengenmeno tuntui olevan lähellä kaiken aikaa, mutta hukkaan ei mennyt se riskinotto: Varsin hedelmällistä satoa olen tuon tempun jäljiltä saanut korjata, sillä vaikka kuinka monilla lavoilla olemme sen jälkeen kohdanneet ja ratkiriemukkaita, rajuja ja joskus lähes tunteellisiakin tanssituokioita viettäneet.
Jos silloin olisi ollut käytössä se tietomäärä ja varsinkin netistä kertynyt kuva rouvan meriiteistä tanssitaivaalla, en takuulla olisi uskaltanut. Sittemmin olen kuitenkin saanut jopa kusuja kilpaparikseenkin. Ne tosin olen aristellen torjunut. Jos toisella on kokonainen huone täynnä palkintoja tanssikilpailuista, niin jonkinlaisen kohtuullisuuden nimissä osaan nähdä asemani. En toki sentään lähde näillä avuilla siihen uraan notkopaikkoja rakentamaan.
No, hauskaa oli tälläkin kertaa, vaikka henki ei ollut tasaantua vielä seuraavillakaan kappaleilla, jotka sentään sain hempeillä mieluisimman tanssitettavani kanssa. Jopa halausotteessa sen teimme, vaikka moisen taannoin jyrkästi tuominneen tanssi-ikonin käsistä tanssitettavani niille nappasinkin.
Kielenhuoltoa englanti/suomi ja vähän saksaakin tuli myös pitkän, ja varsin nuoren berliinittären kanssa jälleen harrastetuksi fuskun ja foksin aikana.
Alun perin kyytiinkin aikonut tuli kolmeen kertaan tanssitetuksi.
Yhtäkään edes osittain epäonnistunutta tanssikokemusta ei iltaan sisältynyt.
Aivan käsittämättömän hieno tanssi-ilta tulikin (ja helliin loppuhalauksiin päättyi), vaikka alku näytti huonolta.(Suudelmiakin sopivasti.)
No, hiellä se autuus kyllä (ainakin osin) ostettiin.
Läpimärkänä autolle 00.30 viimevalssien soidessa.
Ei nukuttanut, vaikka taaskin jäivät edellisen yön unet alle viiteen tuntiin.
Se saldo sitten: 18/11.
Kommentit