Vaikka puolinukuksissa ajelin etelään, piristi kummasti, kun pilviverho lopulta häipyi lounaiselta taivaanrannalta ja aurinko pääsi punaamaan säteillään puidenlatvat Tanssikeskuksen takana.

Eipä juuri tanssitettavia näkynyt, kun sisälle astelin.

Perää vain penkkiin ja odottamaan. Valssit jo ehtivät melkein mennä, kun eräs tuttu perä purjehti peremmälle. Tosin purjehdus tapahtui ensin kahvion kautta, mutta jo kohta nirppapenkin suuntaan orkesterikorokkeen luo.

Siinäpä kun typykkä kumarteli laukkunsa puoleen, paljastui alaselästään (siis oikeastaan melkein sievästä perästään) soma pikku tatuointi, jota tässä puolentoista vuoden tanssimisten aikana en ollut päässyt havainnoimaan.

Eipä mennyt hukkaan tämäkään ilta!

Maali oli selvä, joten sitä kohti ja buggaamaan. Sitten osui kohdalle muinoisten aikojen vakitanssitettava, jota ei pitkään aikaan ollut näyvissä ollut. Fuskattiin. Siitäpä tuo lähti alkuun, mutta sitten tyrehtykin into äkkiä ja alkoi alamäki. Kahvioon siis luiskasta luiskahtamalla ja lonkeron ottoon (mahtoiko Ottoa olla?)

Naisten puolituntinenhan siinä livahti täysin tanssimatta. Miesten kesken jutteluksi meni (lavaisäntä Seppo ja Tangopassion). Ihan tanssiasiaa puhuttiin koko ajan.

Miesten oikeus hakea palautui, joten varovasti lähestyin naisrintamaa (kiertäen ja kaartaen).

Muutama tuttu oli tullut lisää, joten jonkin aikaa sain haetuksi ja tanssituksikin. Sitten jo alkoi lähestyä varsinainen naistentunti, joten kahville ja viinerille meno tuli ajankohtaiseksi. Etukäteen pedattua, erittäin viehättävää kahviseura oli jo odottamassa pöydässä. Siispä ostoksille. Viineripeijoonin hinta oli kuitenkin noussut 40 snt, joten oli koukattava narikan kautta. Arvokasta aikaa meni hukkaan. Mikä tuska!

Kahvi ja se kallis nisu veivät enemmän aikaa kuin puolikkaan limun juonti seuralta, joten hiukan apeana lähestyin luiskaa, vaan ihan turhaa oli huoli. Ihanainen odotteli, joten siitä suoraan parketille.

Edellisillan seuraakin ilmaantui, joten tilanne koheni koko ajan.

Sitten saapui jo eniten odottamanikin ja kaappasi heti palautuksesta. Niinpä oikeastaan kaikki saatavissa ollut olikin jo saavutettu. No, jonkin verran tuli lähtöä venytettyä, kun sopivia tansseja ja miellyttäviä tanssitettavia oli edelleen tarjolla. Englantiakin taas pääsi treenaamaan.

Nuorta väkeä oli jo aiemmin ollut paikalla (alle kouluikäistäkin), mutta varsinainen tapaus oli, kun 4 kk:n ikäinen Juho-poika tuli äitinsä vatsan päällä repussa ratsastaen esittäytymään. Vai ei muka nuoria miehiä saada lavoille?

Hauskaa näytti pojalla olevan, kun Tiina-äitinsä ja Juha-isänsä välissä pääsi tanssimaan.

Vielä tuli pikku B:n kanssa jiveteltyä ja muutaman muun kanssa chachailtua, rumbailtua ja tunnelmoituakin. Sitten jo 20.00 narikkaa kohti. Alkoi nimittäin tulla Cherbourgin sateenvarjoja, ja niitähän ei (kuten ei muitakaan hitaita ja romanttisia) kanssani kukaan ole koskaan halunnut tanssia, joten pois oli lähdettävä.

No, oli siellä muutama sellainenkin tanssija, joiden mielestä läsnäoloni ei ollut alun alkaenkaan hyväksyttävissä. Niinpä poistuminen olisi ollut paikallaan jo paljon aiemmin.

Hakusaldo sentään kasvoi kohtalaiseksi: 16/8.