Mikko

Melkein koko la-aamun ja iltapäivän mietin jaksanko todella lähteä Hämeenlinnaan tanssimaan. Väsytti tajuttomasti ja taisi siinä hieman päätäkin särkeä.

Lauantain kääntyessä kohti iltaa laitoin Järvenpään tanssikeskuksesta ostamani DVD:n masiinaan ja katselin lähinnä humpan ja valssin kiemuroita. Tuosta humpasta innostuin ja ajattelin, että tuotapa pitää todella päästä kokeilemaan. Ei ensi launtaina, vaan tänä iltana. Harmillista muuten miten ne alkeistanssikurssin opit unohtuu nopeasti.

Kolibrin tansseissa on se etu, että matkaan voi lähteä täältä melko myöhään. Myöhään tarkoittaa tässä tapaukessa 19.50 lähtevään bussiin. Tähän aikaan tanssilavoilla jo ensimmäiset pistävät tanssikenkiä jalkoihin.

Riihimäkeen saavuimme joskus 10min yli klo 20. Siinä sitten kävelin kaikessa rauhassa rautatieasemalle. Mitään kiirettä ei ollut, koska juna lähtisi vasta klo 21.52. Tullessani asemalle tila oli todella autio. Kioski oli pistänyt lapun luukulle viime vuoden lopussa ja aseman ovet menivät kiinni jo 20.30 Onneksi asemaravintola oli vielä auki ja sieltä hain jotakin juotavaa.

Hämeenlinnaan saavuin joskus klo 21.14. Nopeasti kävelin kantaruokapaikkaani vaan huomatekseni, että sen ruokapuoli oli jo klo 21 laitettu kiinni. Illasta ja yöstä olisi wanhaan tapaan tulossa pitkä, eikä mikään pikaruokapaikka kelpaa, niin pistin vinhaa vauhtia tossuun mennessäni keskustaan. Kävelykadulta löysin todella viihtyisän ruokapaikan. Siinä menuuta tutkiessa valinta kohdistui Bistron grillipihviin perunoiden kera. Ei yhtään hullumpi valinta. Kahvit vielä hörppäsin siinä lähtiessäni. Toivoin, että kahvi pitäisi minut hereillä.

Kolibrin narikassa vaihdoin kävelykengät tanssivastaaviin ja lähdin kävelemään kohti kohti parkettia. Tanssiravintoloiden eräs puoli tuli siinä lipunmyyntitiskillä ilmi. Eräs hyvin pukeutunut, mutta silmiin nähden humaltunut vanhempi mies siinä taisi yrittää tehdä tuttavuutta lipunmyyjän kanssa, joka oli nuori, viehättävä nainen. Pistin piletin hinnan 7€ tiskiin ja kävelin kohti baaritiskiä miehen sanoessa perään, että tanssi paljon.

Siinä tuoremehua juodessa Avalon oli jo aloittanut soittamisen. Varsin pitkään siinä istuskelin ja Colaa sekä tuoremehua maistellen. Siinä istuessani ihmettelin, miksi siinä tanssilattian vieressä on punainen muovisaavi. Saavi katosi varsin pian siitä kokonaan.

Kello kävi ja tänne on tultu tanssimaan, niin siitä hain ensimmäistä daamia tanssimaan. Siinä tanssiliikkeen alkaessa lattian liukkaus oli todella suuri yllätys. Siinä pyöriessä pääsin kohtaan lattialla missä se saavi oli ollut ja nyt sen tarkoitus selvisi. Katto mokoma vuosi vettä juuri siihen parketille. Siinä kohtaa pari kertaa mennessäni, sain kengät kunnolla pitämään. Siihen vuoti ilmeisesti muutakin, kun vain vettä. Kohta oli todella tahmean oloinen. Moni daami illan mittaan otti tuon tahmean paikan puheeksi. Eivät olleet siitä niin mielissään. Kysyin tuota tansslattian kokoa paikan vastaavalta. Valitettavasti ei sitä tiennyt. Arvelisin parketin koon olevan 15x10m.

Siinä illan mittaan tuli tanssittua ainakin humppaa ja rockahtavampaa. Sain siinä viikonlopun 2. hitaan valssin oppitunnin. Kävele, kävele neuvoi daami. Ei se tuntunut tökkivän, vaikka tiesin tanssiaskeleeni olleen korkeintaan sinne päin. Sattuipa siinä haettua erästä humalastakin daamia, joka sanoi, että pyöri välillä toiseen suuntaan.

Pakkeja tuli monia, eivätkä ne olleet yllättäviä. Tanssiravintolassa, kun on muitakin aktiviteettejä, kun tanssi. Daamien kanssa tuli juteltua tanssipaikoista, etenkin Satulinnasta.

Eräs vaalea daami Helsingistä oli pyytänyt Avalonilta Bädding Somerjoen Paratiisiä. Eivät kuulemma muistaneet miten se meni. Ilmeisesti, kun kävivät ulkona tupakalla muistivat miten se meni. Paratiisin ensisävelten lennähtessä ilmoille samainen daami tuli hakemaan minua tanssimaan. Hänen kanssaan tuli tanssittua hitaita aika pitkään. Juteltiin melkein mistä vaan siinä.

Avalonista olin lukenut palstalta ja kuulin eräältä nikkiläiseltä, että on hyvä orkesteri. Soittivat melko laajan skaalan tanssilajit. Bändin soittaessa oli parketilla tungosta ja levymusiikin soidessa väljempää. Oli kyllä aluksi outoa tanssia niin pienellä lattialla. Pieniä törmäilyjä tuli ihan väkisinkin.

Väsymys alkoi tulla tulvena päälle ja vähän ennen klo 03 tilasin yhden lonkeron ja tein siinä lähtöä. Paikan poket, vaikka olivat nuoria osasivat olla kohteliaita. Takkia päälle ja oven avausta. Ihan mukava, että mieskin saa tälläistä palvelua osakseen.

Kohti rautatieasemaa kävellessäni nuorisoa alkoi purkautumaan baareista, joita siinä keskustassa on muutama.

Koska rautatieaseman ovet aukevat vasta klo 05, niin siinä oli mukavasti pari tuntia aikaa kävelle. Viipurinkadua kulkiessani kuulin lasin hajoavan. Siinä oli tuuli kaatanut bussipysäkin lasiseinän. Onneksi se tapahtui su-aamuna klo 03.10, eikä arkena klo 15.10. Olisi saattanut tulla haaveria.

Rautatieasemalta otin suunnaksi kohti Aulangon siltaa. Kenkiä pistäessäni toisen eteen alkoi pikkuhiljaa satamaan vettä. Tuulta oli sen verran vankasti, ettei sateenvarjosta ollut paljolti iloa.

Vanaja oli sula ja kiilsi tumman mustata katulamppujen jne valossa. Linna loisti mahtavasti valaistuna tummaa taustaa vasten. Harmittelin kameran jättämistä kotiin. No joku toinen kerta sitten. Sillan jälkeen kävelin kohti linnaa. Tykistömuseo on aivan siinä vieressä ja muutamaa itsenäisyyden pelastajaa tuli katseltua.

Asemalle päästyäni pistin olkakassin, jossa oli mm. tanssikengät aseman puupenkille ja asetuin siinä nukkumaan lähes kahdeksi tunniksi. Kovaa oli siinä nukkua, mutta ainakin lämmintä ja kuivaa...

Tähtisadetta kahden ja puolen tähtösen verran.