Mikko

Pitkäksi venähtänyt tanssitauko oli aika vihdoin pistää poikki. Tuota vuoden ensimmäistä tanssipaikkaa harkitsin tovin, jos toisenkin ja loppujen lopuksi valinta oli helppo. Taikakuu oli heittänyt hyvät keikat kesällä Pavilla ja alkutalvesta Ruusulinnassa, niin eihän Järvenpään tanssikeskus voi pistää huonommaksi.

Harmittavasti Jäkessä ei enään ollut tanssikurssitusta ennen tansseja, joten työpäivän päättymisen ja tanssi-illan alun väliin mahtui neljä pitkää tuntia. Tuota neljän tunnin rakoa lyhensin tekemällä tunnin ylitöitä, ettei tuota odottamista olisi niin pitkälti.

Siinä ehdin vielä ennen lähtöä tansseihin pestä työvaatteeni ihan perinteisesti juuriharjalla sekä sen jälkeen syödä ja puunata itseni tanssikuntoon. Tähän ei onneksi juuriharjaa tarvittu, vaikka joskus on käsivarret työn jälkeen varsin likaiset. Näin haalareista huolimatta. Likainen kone ja täten joskus myös likainen koneenkäyttäjä.

Siinä ennen rautatieasemalle menoa kävin ostamassa hieman hengen ja ruumiin ravintoa uudenkarhesta Prismasta. Sen verran olin väsynyt työviikosta, että jotakin kofeenijuomaa ajattelin ostaa väsymyksen karkoitukseen.

Riihimäen rautatieasemalla hyppäsin klo 19.52 lähtevään yllättävän tyhjään junaan. VR:n mukaan junan olisi pitänyt olla Järvenpäässä klo 20.14, mutta pysähdyksen vuoksi kello oli lähempänä puoli yhdeksää, junan tullessa Jäkeen.

Tanssikeskukseen tullessani hämmästelin sitä autojen määrää siinä lähellä tanssipaikkaa. Siitä tuli ajatelua, että ovatko nuo kaikki autot tanssijoiden. Kuten jo aikaisemmin oli palstalla ollut puhetta on Tanssikeskus nostanut pääsypiletin hintaa. Nyt tiskiin sai neljän liikuntasetelin päälle pistää vielä ison kolikon. Siinä pienen liikuntaseteli-episodin jälkeen tanssikengät koipiin ja kamat narikkaan.

Tanssisaliin astuessa olin aika hämmästynyt tanssijoiden paljoudesta. Ilmeisesti illan orkesterista haluttiin ottaa koko kakku irti, eikä vaan pientä siivua. Juomingien jälkeen istahdin hetkeksi penkille tanssia ihailemaan.

Tullesani oli naistenhaku menossa ja siinä hakurivissä ollessani tuttua tutumpi daami kävi hemmon noukkimasssa humpan huumaan. Tuttuun tapaan kävelimme ne. Siinä tuli jälleen hieman juteltua erinäisiä asioita tanssin pyörteessä. Ilmeisesti se rupattelu vie sitä huomiokykyä itse pääasiasta, että väkisin kuvio kärsii. Saattaa olla tietty, että pitkä tanssipaussi on johtanut siihen, että tanssitaito ja tanssinlukutaito on kärsinyt. Oli muuten illan ainoa kerta, kun daami kävi hakemassa. Että silleen.

Turhan monesti sain palata penkkiin lattian täyttessä pareista. Tunne Tanssikeskuksen olevan elitistinen tanssipaikka ei ainakaan omalta kohdalta heikentynyt. Osan iltaa hakusysteemi oli olematon valmiiden parien täyttäessä parketin. Lähdeppä siinä sitten daamihakuun paksun tanssimassan läpi.

Sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, että kuunnelleen ensin tarkasti mikä on seuraava tanssilaji. Nimittäin olin kuulevinani olevan valssia tulossa. No kappaleparin ensimmäisen tanssin ihan perusalkeisvalssina. Siinä seuraavaa odottaessa daami kertoi tämän olevan sitä hidasta valssia. Siis laji, johon oli kesästä lähtien tullut jonkinlainen kammo. Tässä ei nyt ollut kunniallista tietä perääntyä ja viimeinen kappale meni lähinnä daamin toimiessa opettajana. Tämä siis hitaan valssin 1. oppituntina viikonloppuna.

Taikakuu heitti tuttuun tapaansa hyvän keikan. Kuitenkin jotenkin heidän settinsä oli pliisumpi, kun Ruusulinnassa alkutalvena. Oliko syynä heidän uusi jäsenensä vai äänentoistolaitteet. Buggia ei muista tulleen koko iltana, ei edes levyltä.

Kellon lähestyessä 22 alkoi oma fiilis lähestyä absoluuttista nollarajaa. Ajatuksiin alkoi tulla muutakin, kun tanssia. Mietin jo vakavissani varhaista lähtöä. Onneksi en lähtenyt, sillä loppuiltassa oli lähes alkuillan veroinen tunnelma.

Hiki ei päässyt pahemmin virtaamaan. Ainostaan pyörätuolidaamia pyörittäessä meinasi tulla tosikuuma.

Pari uutta nikkiäkin tuli pongattua ihan livenä. Juomamukeissa näkyi myös tuttuja nikkejä, mutta heitä ei pahemmin tunnistanut itse tansseissa.

Siinä aaveiden ajan lähestyessä tein lähtöä. Huomasin, että tanssipaikan pitäjät olivat pistäneet opetus-DVD:t reiluun alennusmyyntiin. En saannut ihan sitä talletetta mitä ajattelin, mutta humpan, valssin, jiven jne opettelu ei ole ainakaan pahasta.

Rautatieasemalle kävelessä taivaalta tuli...vettä. Ei uskoisi, että eletään tammikuun puoliväliä. En tietenkään ollut ottanut mitään kastumisen estovarusteita mukaan, joten siitä oli pipo, rillit & takki mukavasti kosteet.

Siinä asemalla junaa odotellessa nuoriso soitti autoaudiolaiteittaan. Olin kuulevani pienen pätkän kappaleesta Tulkoon Joulu. Esittäjänä taisi olla jo hajonnut Tiktak. Seuraavaksi suomenkielisen version Walking in the air-laulusta. Esittäjää en tunnistanut, mutta oli Tarja Turusen veroinen tulkinta. Siinä märkänä seisoessa ja tanssi-iltaa miettiessä tuo kappale lämmitti kyllä mieltä.

Yhden ja puolikkaan tähden veroinen ilta.