Humppis Keskiviikkoilta 30.1.2008
Mitenkään valtavaa imoittautumisvyöryä pääkaupungin ytimeen ei ollut Minne menossa-palstalla havaittavissa. Takuuvarmat kuitenkin olivat muutenkin tiedossa.
Kutsuja ja vastaavia kannustuksia asiaan sensijaan suorastaan sateli jo viikonlopusta alkaen. Viimeisin iltaa koskenut viesti tuli, kun jo olin valmistautumassa lähtöön.
Tosin päinvastaistakin viestiä tuli reippaasti kaksneloselta, kuten odotettavissa olikin.
Lyhyiksi jääneiden yöunien (4 t) paikkailuyritykset kunnon nokosilla päivän mittaan tuppasivat onnistumaan epä. Kaksi erittäin lyhyttä sensijaan sain kasaan: 20 ja 15 min.
Kelit näyttivät vallan mainioilta aina iltapäivän lopulle asti: 2 astetta pakkasta ja puolipilvinen taivas.
Niinpä lenkkeilylle otolliset olosuhteet olivat vallalla.
Tietoa muutoksesta kuitenkin tulvi tiedotusvälineistä jo aamusta asti: myräkkä tulossa illaksi.
Niinhän siinä kävi, että kelivaraa piti jättää oikein reilusti. Jotta hyvissä ajoin ennen yhdeksää ehtisin Pressan raput alas ja ilmaiseksi vielä sisään pääsisin, oli lähdettävä jo seitsemältä -matkaa 106 km plus parkkipaikan haku siihen päälle.
Melkoisen kinoksen sisältä kuorin kärryni ja suorin taipaleelle. Vanhaa tietä taas olin ajatellut ajella ainakin kehä kolmoselle asti. Aura-autoista ei tietoakaan, joten varovasti oli sompailtava. Tosin jotkut ajoivat mielestäni liiankin varovaisesti. Niinpä jouduin ohittelemaan muutaman kerran umpihangen kautta.
Järvenpään pohjoisrajalle asti olin hyvin kiinni aikataulussa, mutta sitten sujahti sivutieltä eteen tyhjä rekan nuppi, joka näkyi luistelevan aika tavalla. Ymmärrettävästi kuljettaja piti yllä aika tavalla sallittua suurinta pienempää nopeutta. Dieselin katkukin oli kova. Ohitusmahdollisuuksia ei avautunut (merkillisen vilkas liikenne kelistä huolimatta). Siispä oli sujahdettava Järvenpää E:stä moottoritielle.
Varsin suuria nopeuseroja esiintyi hiukan sohjoisella motarilla. Muutamia ohituksia tein saadakseni sen jotakuinkin satasen pidettyä yllä, mutta melkoisen moni uskalsi vetäistä rapavalleja roiskuttaen reipasta ylinopeuttakin ohi.
Ennen Keravaa alkoi lumi muuttua rännän kautta vedeksi, ja Vantaalla jo silkkaa sitä olikin.
Parlamentin ohi kurvasin hyvin aikataulussa, mutta vakipaikkani Eduskuntatalon takana oli jo miehitetty. Niinpä Kauppakorkean luota toista vakituista katsomaan. Varattu oli koko sekin jono.
Heitin lenkin Hankenin kautta, mutta vapaita ruutuja ei näkynyt (10 cm pikkuhiivattia pidempiä kyllä, mutta vanhanaikainen autoni ei liiku sivuttain). Onneksi sitten Tennispalatsin ohi takaisin Economicusta kohti suunnistaessani ja uudelle kierrokselle jo lähdettyäni näinkin peruutuspeilistä jonosta vapautuva takanani paikan juuri oikeassa kohdin. Nopea kaksoisuukkari ja siihen.
Pressaa kohti taivaltaessani näin tutun hahmon tulevan vastaan -hotellin etuoven ohitse. Kysyi, miksi moinen suunta. Jotakin heitti, mutta en kuullut mitä. Jatkoin pääovelle ja aulan läpi Presidentti Clubin sisäänkäynnille. Portaissa kuitenkin tavattiin. Takaovi siis varattu tavallista rahvasta varten. Aion siti jatkaa ylväästi tulevaisuudessakin paraatioven käyttöä.
Alhaalla oli jo infernaalinen tungos, vaikka kello oli vasta 20.40. Kuumakin jo tuossa vaiheessa oli kuin saunassa.
Kamppeet narikkaan ja toimeen. Oitis kohtasinkin sisään saliin astuessani maanantaiaamuisen lenkkikaverini, joten tanssien siitä jatkettiin. Laukkunsa vain neito laittoi orkesterikorokkeen reunalle. Samalla jo tulikin siitä vierestä ylhäältä kutsu Ferrarivarusteiselta tanssimieheltä, jotta samaan pöytään. Minä siihen sitten jonkin ajan kuluttua meninkin, mutta nuorella naisellla toki oli toisenlaiset suunnitelmat.
Kolmea suorastaan loistavasti käsiin osunutta tuttua ehdin tanssittaa ennen juoman ostoa ja pöytään siirtymistä. Siellä onnistuinkin saamaan heti sekä suloiset suukot että ihanaisen syliinin istumaan.
Kullan kimallustakin sain osakseni.
Melkoinen helle ja tukala tugos rajoittivat aika tavalla sekä täsmähakuja että tanssimista. Niinpä tupakkiosaston ympäristön huomattavasti viileämpi ja väljempi tila kutsui enimmän osan iltaa.
Sosiaalinen puolikin hoitui siellä miellyttävämmin kuin pöytämme trooppisissa olosuhteissa orkesterikorokkeen vierellä mutta sitäkin vielä ylempänä.
Finlandersista ei sen enempää kuin, että yhtä hyviä olivat kuin aina ennenkin, vaikka eräällä "tanssijoiden" suosimalla palstalla heitä jatkuvasti ja törkeästi haukutaankin. Veteraanejakin mukavasti tunnistavat, kun kohdalle satutaan. Lassekin tungoksesta papparaisen tunnisti ja moikkaili siinä soittamisen ohessa, kun ohitseen tanssimme.
Tanssitettavia olisi ollut vaikka kuinka, mutta lähes pelkästään lähimpiin tuttuihin kohdistin hakuni. Vain yhtä vierasta, hienosti tanssivaa (ulkomaalaista neitoa) hain aivan loppuillasta Kissanaiselle, Finlandersin henkilökohtaisen lopun jo koittaessa ja kehtasin vielä tuplat Jump jivelle pyytää.
Illan kruunaus vielä aloituskokoonpanossa hitaiden merkeissä ja sitten narikan kautta ihmisten ilmoille tihkusateiseen pääkaupungin yöhön. 00.20 näytti kello olevan tuolloin.
Illan hakusaldo ei korkeaksi kohonnut (16/3), mutta laatu oli aivan huippuluokkaa: 10+.
Hyvin pysyin hereillä koko kotimatkan, joka siis alkoi vesitateen alla, mutta pohjoiseen siirryttäessä kuljettiin rännän kautta lumipyryyn.
Täysi talvi taas täällä kotikaupungissa. Nyt näyttää keväiseltä, kun aurigonsäteet kimaltelevat pikkupakkasen kovettaman hangen pinassa. Taivas pyyhkiytyi pilvettömäksi tätä kirjoittaessani. Aamukahvit siis nyt ja ulos nauttimaan keväästä.
Mitenkään valtavaa imoittautumisvyöryä pääkaupungin ytimeen ei ollut Minne menossa-palstalla havaittavissa. Takuuvarmat kuitenkin olivat muutenkin tiedossa.
Kutsuja ja vastaavia kannustuksia asiaan sensijaan suorastaan sateli jo viikonlopusta alkaen. Viimeisin iltaa koskenut viesti tuli, kun jo olin valmistautumassa lähtöön.
Tosin päinvastaistakin viestiä tuli reippaasti kaksneloselta, kuten odotettavissa olikin.
Lyhyiksi jääneiden yöunien (4 t) paikkailuyritykset kunnon nokosilla päivän mittaan tuppasivat onnistumaan epä. Kaksi erittäin lyhyttä sensijaan sain kasaan: 20 ja 15 min.
Kelit näyttivät vallan mainioilta aina iltapäivän lopulle asti: 2 astetta pakkasta ja puolipilvinen taivas.
Niinpä lenkkeilylle otolliset olosuhteet olivat vallalla.
Tietoa muutoksesta kuitenkin tulvi tiedotusvälineistä jo aamusta asti: myräkkä tulossa illaksi.
Niinhän siinä kävi, että kelivaraa piti jättää oikein reilusti. Jotta hyvissä ajoin ennen yhdeksää ehtisin Pressan raput alas ja ilmaiseksi vielä sisään pääsisin, oli lähdettävä jo seitsemältä -matkaa 106 km plus parkkipaikan haku siihen päälle.
Melkoisen kinoksen sisältä kuorin kärryni ja suorin taipaleelle. Vanhaa tietä taas olin ajatellut ajella ainakin kehä kolmoselle asti. Aura-autoista ei tietoakaan, joten varovasti oli sompailtava. Tosin jotkut ajoivat mielestäni liiankin varovaisesti. Niinpä jouduin ohittelemaan muutaman kerran umpihangen kautta.
Järvenpään pohjoisrajalle asti olin hyvin kiinni aikataulussa, mutta sitten sujahti sivutieltä eteen tyhjä rekan nuppi, joka näkyi luistelevan aika tavalla. Ymmärrettävästi kuljettaja piti yllä aika tavalla sallittua suurinta pienempää nopeutta. Dieselin katkukin oli kova. Ohitusmahdollisuuksia ei avautunut (merkillisen vilkas liikenne kelistä huolimatta). Siispä oli sujahdettava Järvenpää E:stä moottoritielle.
Varsin suuria nopeuseroja esiintyi hiukan sohjoisella motarilla. Muutamia ohituksia tein saadakseni sen jotakuinkin satasen pidettyä yllä, mutta melkoisen moni uskalsi vetäistä rapavalleja roiskuttaen reipasta ylinopeuttakin ohi.
Ennen Keravaa alkoi lumi muuttua rännän kautta vedeksi, ja Vantaalla jo silkkaa sitä olikin.
Parlamentin ohi kurvasin hyvin aikataulussa, mutta vakipaikkani Eduskuntatalon takana oli jo miehitetty. Niinpä Kauppakorkean luota toista vakituista katsomaan. Varattu oli koko sekin jono.
Heitin lenkin Hankenin kautta, mutta vapaita ruutuja ei näkynyt (10 cm pikkuhiivattia pidempiä kyllä, mutta vanhanaikainen autoni ei liiku sivuttain). Onneksi sitten Tennispalatsin ohi takaisin Economicusta kohti suunnistaessani ja uudelle kierrokselle jo lähdettyäni näinkin peruutuspeilistä jonosta vapautuva takanani paikan juuri oikeassa kohdin. Nopea kaksoisuukkari ja siihen.
Pressaa kohti taivaltaessani näin tutun hahmon tulevan vastaan -hotellin etuoven ohitse. Kysyi, miksi moinen suunta. Jotakin heitti, mutta en kuullut mitä. Jatkoin pääovelle ja aulan läpi Presidentti Clubin sisäänkäynnille. Portaissa kuitenkin tavattiin. Takaovi siis varattu tavallista rahvasta varten. Aion siti jatkaa ylväästi tulevaisuudessakin paraatioven käyttöä.
Alhaalla oli jo infernaalinen tungos, vaikka kello oli vasta 20.40. Kuumakin jo tuossa vaiheessa oli kuin saunassa.
Kamppeet narikkaan ja toimeen. Oitis kohtasinkin sisään saliin astuessani maanantaiaamuisen lenkkikaverini, joten tanssien siitä jatkettiin. Laukkunsa vain neito laittoi orkesterikorokkeen reunalle. Samalla jo tulikin siitä vierestä ylhäältä kutsu Ferrarivarusteiselta tanssimieheltä, jotta samaan pöytään. Minä siihen sitten jonkin ajan kuluttua meninkin, mutta nuorella naisellla toki oli toisenlaiset suunnitelmat.
Kolmea suorastaan loistavasti käsiin osunutta tuttua ehdin tanssittaa ennen juoman ostoa ja pöytään siirtymistä. Siellä onnistuinkin saamaan heti sekä suloiset suukot että ihanaisen syliinin istumaan.
Kullan kimallustakin sain osakseni.
Melkoinen helle ja tukala tugos rajoittivat aika tavalla sekä täsmähakuja että tanssimista. Niinpä tupakkiosaston ympäristön huomattavasti viileämpi ja väljempi tila kutsui enimmän osan iltaa.
Sosiaalinen puolikin hoitui siellä miellyttävämmin kuin pöytämme trooppisissa olosuhteissa orkesterikorokkeen vierellä mutta sitäkin vielä ylempänä.
Finlandersista ei sen enempää kuin, että yhtä hyviä olivat kuin aina ennenkin, vaikka eräällä "tanssijoiden" suosimalla palstalla heitä jatkuvasti ja törkeästi haukutaankin. Veteraanejakin mukavasti tunnistavat, kun kohdalle satutaan. Lassekin tungoksesta papparaisen tunnisti ja moikkaili siinä soittamisen ohessa, kun ohitseen tanssimme.
Tanssitettavia olisi ollut vaikka kuinka, mutta lähes pelkästään lähimpiin tuttuihin kohdistin hakuni. Vain yhtä vierasta, hienosti tanssivaa (ulkomaalaista neitoa) hain aivan loppuillasta Kissanaiselle, Finlandersin henkilökohtaisen lopun jo koittaessa ja kehtasin vielä tuplat Jump jivelle pyytää.
Illan kruunaus vielä aloituskokoonpanossa hitaiden merkeissä ja sitten narikan kautta ihmisten ilmoille tihkusateiseen pääkaupungin yöhön. 00.20 näytti kello olevan tuolloin.
Illan hakusaldo ei korkeaksi kohonnut (16/3), mutta laatu oli aivan huippuluokkaa: 10+.
Hyvin pysyin hereillä koko kotimatkan, joka siis alkoi vesitateen alla, mutta pohjoiseen siirryttäessä kuljettiin rännän kautta lumipyryyn.
Täysi talvi taas täällä kotikaupungissa. Nyt näyttää keväiseltä, kun aurigonsäteet kimaltelevat pikkupakkasen kovettaman hangen pinassa. Taivas pyyhkiytyi pilvettömäksi tätä kirjoittaessani. Aamukahvit siis nyt ja ulos nauttimaan keväästä.
Kommentit