Humppis

Alla vanha kirjoitus joka käynnisti kiivaan keskustelun aikoinaan 2006-07-27 9:19

Eniron avulla päästiin tutustumaan Päijänteen länsipuoliseen Hämeeseen ja sen synkkiin takametsiin, kun tanssiretki Orivedelle keskiviikkona neljän kimpassa tehtiin.

Pari vuotta siten tapahtunut ainoa käynti vei Tuuloksen kautta, mutta se oli tässä välillä ehditty tuomita pidemmäksi kuin tarjolla oleva itäinen vaihtoehto. Siispä printattu reittikuvaus mukaan ja menoksi.

Ensin toki Padasjoen pohjoispuolella ajettiin ratkaisevan risteyksen ohi. U tuotti reippaasti lisäkilometrejä. Hankittu matkaetu katosi siihen.

Sitten olikin monta kertaa mennä usko, kun kärrypolkuja ja ajoneuvolla ajon kieltävillä merkeillä varustettuja yksityisteitä pusikoissa pujoteltiin.

Ihme ja kumma -perille kuitenkin tultiin vain vajaan vartin myöhässä.

Rönnin pieni parkkialue oli siinä vaiheessa jo täynnä, joten saatiin kävellä 300:n päästä isommalta portille ja yöllä taas sama takaisin.

Sisällä sensijaan ei vielä ollut juuri ketään. Mustikoitako olivat autojen omistajat menneet poimimaan?

Huoltoimet ensin ja sitten parketille (kauheita rakoja ja reikiä lankutuksessa!)

Käsittämättömällä tuurilla onnistuin heti oitis nappaamaan käsiini paikan parhaan boogaajattaren -hävetti. (Ihan loppuillasta hän sitten osoittautui myös aivan taivaalliseksi fiilistelijäksikin)

Useita tuttuja -palstalaisiakin- ilmaantui illan kuluessa. Muuta väkeä sitten kuitenkin paljon enemmän kuin lattian kapasiteetti olisi sietänyt. Määrää pahempi seikka sitenkin oli lavaväen joukossa olevan piittaamattomien kaartin käyttäytyminen tai sen täydellinen puuttuminen.

Nuorisoakin kertyi aika nopeasti ainakin sadan vauhtiveikon ja -mimmin leegio. Onneksi ihan kaikki eivät sentään sännänneet oitis tanssilattialle, vaan pääosa tankkasi tukevasti alakerrassa ensin muutaman tunnin. Sitten jo vauhtia löytyikin. Vai ei nuoriso käy lavoilla!

Pahempia kuitenkin olivat aikuiset, jotka täysin häikäilemättä menivät juuri siitä, mistä olivat päättäneetkin mennä. Yhtään ei ollut väliä sillä, oliko reitillä muita tai kiertosuunta oikea.

Onneksi oli alakerran pikkuhuone. Kaksi paria hitaita valsseja ja saman verran tangoja sekä yhdet slowarit sai siellä mennä rauhassa.

Koska olosuhteet olivat kuvatunlaiset, katsoin aiheelliseksi varustautua itsekin nestemäisellä suojauksella. Baarissa kului (hyvässä seurassa) aikaa lähes kaksi tuntia. Jokunen katko tuli, kun tanssimaan pyydettiin.

Ihan loppuillasta oli sitten jo tilaa, mutta lyhyeksi jäi se ilo, kun soitto ja aikakin loppuivat.

Molemmat yhtyeet, Martti Metsäkedon orkesteri ja Rosso sekä Tarja Lunnas, toimittivat ilmoille ja meidän nautittavaksemme loistavaa musiikkia. Joissakin muissa olosuhteissa siitä olisi voinut saada irti vaikka mitä. Sen tason tanssitettaviakin oli paikalla useita, että jopa minä olisin heidän kanssaan saattanut saada tanssin onnistumaan oikeinkin hyvin.

Ihan tappiin asti oltiin ja sitten luovutettiin lähtiessä yksi matkalainen jatkamaan toisella kyydillä etelään. Itse palasimme Lahteen turvallista reittiä Kangasalan kautta. Nukutti kuin talvista murmelia.

Saldo sentään em. seikoista huolimatta lähes kohtuullinen: 13/9.

Yleisarvosanaksi tuli 8- (ei enää tänä vuonna ainakaan uudestaan) näistä keskiarvona: rakenteelliset ominaisuudet 7, tanssinharrastajat 9, muu väki 5. Musiikki 10.