Humppis

Sumuisen ja sateisen tuhruinen päivä ei tuntunut valkenevan lainkaan. Lyhyen lenkin tein, mutta muuten vetelehdin kotona. Yritin ottaa univelkaani takaisin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Niinpä illalla sitten nukuttikin mahdottomasti jo kohti länttä ajellessa. Leuat olivat mennä sijoitaan haukotusten voimasta. Satulinnaan siis olin menossa. Kymmentä vailla kahdeksalta olinkin paikalla. Niin oli aika moni muukin näköjään -toiseen riviin jouduin, mutta sentään ihan sen pohjoispäähän. Nopea lähtö tarvittaessa mahdollista siis.

Syy selvisi sisällä: hitaan valssin opetus meneillään -Keke ja Irina asialla.

Onneksi sattui näkökenttään jälleen kerran tuttu kiharainen punapää kahvion kulmalta. Sinne siis seurustelemaan. Rattoisasti menikin vartti siinä. Ja sitten PekkaniskanPoikien ensimmäisille fokseille fuskaamaan. Melkein puoli yhdeksän oli kello jo sen kappaleparin päättyessä.

Toinen tuttu (pieni ja tumma) sattui kohdalle heti, kun ensimmäisen olin riviin saattanut. Kiinni vain takaapäin ja fiilistelemään. Seuraavaksi olikin taulussa: jenkat. Niinpä pikku söpöläinen ottikin tiukan otteen kädestäni ja johdatti suunnan kohti portaita. Hurmioon kiivettiin. Aikaisessa vaiheessa nyt tulikin breezerin vuoro. No, jääveden kanssa ei seuralainen kauan vanhentunut, vaan syöksähti alakertaan tutun muusikon havaittuaan.

Pitkään en ehtinyt yksin istuskella, kun jo pessimistikollegani Tangopassion istahti seurakseni. Juuri oli päästy synkistelyn alkuun, kun oli alkanut myös naisten puolituntinen. Niinpä muuan tumma ja tulinen tupsahti janoisena samaan joukkoon. Tovi keskusteltiin, mutta sitten jo pikkuparketille tanssimaan. Neljä kappaletta tanssittiin ja välillä hörpättiin. Toki sulottaren kanssa olisi pidempäänkin viihtynyt (kuten monta kertaa aiemminkin toki samassakin paikassa on viihdytty), mutta juomat loppuivat ja työt kutsuivat. Alakertaan siis ja tositoimiin! Toista tuntia tuolla ehtikin hujahtaa.

Alakerta olikin täyttynyt Hurmiossa viettämämme tiiman aikana, joten tilaa ei enää oikein tuntunut löytyvän. Aula tuli tosi tarpeeseen. Ihan eteisenkin puolella piti jossakin vaiheessa tanssia hetki.

Mistral soitteli kohtalaisen tanssittavaa ja ajoittain oikein jännittäävääkin musiikkia, mutta Annen tulo latisti menon iskelmän puolelle (tuo toki tiedettiinkin). Näyttävä, kullan kimalteinen tunika toki typykällä. Pikkusiskonsa, Anitta, olikin nyt vain tanssimassa.

PNP tarjoili tasaisen varmaa ja huolella soitettua sekä laulettua tanssimusaa. Jokunenkin mielipide asiasta tuli sekä kuulluksi että vaihdetuksikin. Nimittäin, että omaa ilmettä pitäisi jo pikkuhiljaa ohjelmistoon saada. Poislähtiessäni sainkin Veli-Matin aulan penkille istumaan seuraani, jolloin asiaa käsiteltiin. Uudelle levylleen pyrkivät tuota ilmettä rakentamaan.

Sumussa ja humussa se meni tämäkin ilta. Ihan suorituskyvyn äärirajoilla käytiin jo loppuillan rokki-iloittelussa. PNP:n hempeät slowarit jouduttiin tosin alkukokoonpanossa tietystä syystä tanssimaan avoimessa otteessa vahvasti tulkiten. Sepä ei olekaan aivan helppoa. Vastapuoli tosin on mestari siinäkin, mutta itselläni oli mielikuvitus välillä vähällä loppua, kun oikein hitaista piti löytää tulkittavaa swing-fuskusekoitelmalla. Hauskaa oli silti.

Ihan viimehetkeen en jaksanut olla, vaan 01.30 hiippailin pihalle. Kovin monta kärryä siellä ei enää ollutkaan. Omani valitsin valoja vilauttamalla ja painelin baanalle.

Vaikka tullessa nukutti armottomasti, ei pahin pelkoni kuitenkaan toteutunut. Luomet rupesivat lupsahtelemaan vasta Päijät-Hämeeseen saavuttua. Hollolasta lähtien alkoi jo olla tuskaa pysyä hereillä. Kotipihaan kuitenkin saavutin vaurioitta, vaikka välillä hiukan väärillä kaistoilla tuli ihan loppukilometreillä käväistyäkin. Onneksi ei ollut niin paljon kahden jälkeen enää muuta liikennettä.
Lehti odotteli ovella.

Illan sado (halkusellainen siis) oli ihan kohtalainen: 17/9. Tunnelmapuolella hipoi jo täydellisyyttä.

Viisi tuntia tuli taaskin vain nukutuksi, joten nokkaunille tästä on kohta taivuttava, että edes jotenkin jaksaa iltapäivällä Järvenpäähän ja varsinkin siellä johonkin.