Viides tanssi-ilta siis viikon sisällä oli käynnistymässä, kun lähdin ajelemaan kohti länttä ja Hattulan maankuulua Satulinnaa.

Hiukan tuppasi väsyttämään jo mennessä, sillä jo varmaan tuhannennen kerran vajaiksi jääneiden yöunien paikkaaminen nokosillla epäonnistui jälleen lähes täysin (hiukan vajaan puoli tuntia sentään sain aikaan). Paluumatkalla sitten nukahtelinkin lahjakkaasti ja tiuhaan heti Hauholta alkaen. Viimeiseksi vielä olin ajaa ojaan tähän pihaan kääntyessäni. Tilannenopeustaju petti. Vauhtia oli sohjoisella pinnalla mutkaan tullessa liikaa, joten kylki edellä mentiin. Onneksi tien leveys riitti juuri ja juuri Punto-pienokaiselle.

Alku näytti ankealta, joten kiipesin Hurmioon breezerille ilman ainoankaan tanssiaskeleen ottamista ennen sitä. Sielläpä sitten istuin lasi edessäni reilun puolen tunnin ajan ja katselin alakerran harvahkoa liikennettä.

Jotenkin sitten sain itseni liikkeelle ennen naisten puolituntista, kun aiemminkin mainitsemani tuttu au pair-tyttönen ilmaantui näköpiiriin. Lapsenikäisen lapsenlikan kanssa siis aloitin. Tyttö sitten hakikin myöhemmin pariinkin kertaan. Yhdet rokit mentiin soolonakin aulassa ihan loppuillasta jollakin hybridimenetelmällä. Liukasta oli, kun en ollut sen Töllin keikan jälkeen muistanut putsata Papillonieni pohjia, ja sieltä aina tarttuu sitä ruskeata töhnää, varsinaista liukuvoidetta, kenkinen pohjiin.

Vauhdikkaaksi muuttui meno heti naisten otettua vallan. Siitä se sitten valkenikin uudenvuoden yö vallan maittavaksi, ja fiilikset nousivat kattoon ja jopa sen yläpuolellekin. Käytiin nimittäin muutaman Hurmio-kierroksen lisäksi katselemassa kattoterassilla raketteja vuoden vaihduttua (ja samalla kastelemassa kengänpohjat).

Naamanpesu oli alkuillan viileyden jälkeen kiusallisen usein tarpeen -saunomiseksi meni.

KinoJaken solistipojalta oli (joulupukkeillessa kai) mennyt pyhien aikana ääni, joten tytöt (viulisti ja kiipparisti) saivat oman toimensa ohella melkoisesti vastuuta myös laulupuolesta. Jonkin verran poikakin lauloi, mutta ylhäällä näkyi (ja kuuluikin) ajoittain tekevän kipeää.


Hauskoja valintoja nuorilla edelleen ohjelmistossaan. Hyvä joukkue! Volyymit tosin aika kovilla, minkä jouduin kipeästi havaitsemaan heti alkuun, kun istuin siellä Hurmiossa juuri heidän kajariensa yläpuolella. Lattiakin tärisi kuin tsunamia odotellessa.

Jetsetters laitteli ennen Janin tuloa ihan tanssittavaa tulemaan. Fanityttöjä kertyi eteensä jo siinä vaiheessa -nuorimmat tuskin vielä koulussakaan. Sitten joukko kasvoi, ja tanssittavuus kärsi, kun idoli itse astui estradille. Ihan loppuillasta tuli siihen aikaan sopivampien slowareiden asemesta rytkettä. Niinpä 00.30 riitti minulle. Monelle muulle näkyi riittäneen jo aiemmin -tilaa olisi ollut.

Tunnelmat taaskin vaihtelivat kuin vuoristoradassa -c'est la vie. Nostalgiaakin paljon ilmassa, kun vanha suola janottaa-ilmiölle tuli paljon tilaa. Kai se vanhaa sydäntäkin friskaa sellainen (vastapuoli onkin vielä kovin nuori).

Herkistely- ja riehuntaosuudet täydensivät toisiaan, joten jokseenkin tyytyväisenä poistuin lievästi räntäsateiseen yöhön.

Vain kahdeksan naisen kanssa tanssin (enkä yhdenkään miehen) yhteensä vajaat kolmekymmentä kappaleparia. Saldo melko tasainen: 12/10. Niitä tuplia ja triploja sisällä.