Elämää autiosaaren jälkeen

Musta- Rudolf kertoo kuinka pinssikansa pelastautui autiolta saarelta 

Säätieteilijä antoi varoituksen: hurrigaani LaCumparsiitta lähestyy aluetta, jolla autiosaari sijaitsee. Nyt tuli kiire, kuinka pelastautua myrskyltä ja hyökyaallolta. Pian rakentamaan purkkia , jolla reilaamme itsemme turvallisille vesille ja kotisatamaan. Puujalka asialle. Siinä sai mennä Julian puuauto ja Viivin palmu sekä humppaufon jäänteet. Hätä ei lue lakia! Kaikki irtoava puutavara puujalalle, joka alkoikin niistä nikkaroimaan toimivaa arkkia koko porukalle.

Kuunari valmistui Puujalan osaavissa käsissä pikavauhtia . Kuunari oli ylvään näköinen ja se sai kasteessa nimekseen Humppakuunari. Sitten tuli vielä yksi murhe eteen, Airot puuttuivat! Puutavara ei enää riittänyt meloiksi. Kyllä hätä konstit keksii, Hanilla välähti, PINSSI! Meillä kaikillahan on pinssi ja pinssi on kuin mela. Hienoa! siinäpä se. Kaivoimme pinssit esiin ja siinä seisoi ryhdikäs soutuprikaadi pinssit olallaan valmiina vasten tyrskyjä ja meren aaltoja. Naiset ruuman puolelle pumppaamaan vettä ja miehet välikannelle soutamaan Kuten volgan lautturit, porukka veti samaan tahtiin pitkin raskain vedoin . Humppiksen pitäessä perää ja huutaen rytmikkäästi melojille tahtia Veto! Veto! Veto! Tsemppiä! Veto! Veto! Veto! Tsemppiä!… Huudoista huolimatta aina joku väsynyt soutaja sotkeutui tahdissa ja pinssit kolisivat toisiinsa. Silloin tällöin joku galeeri uupui täysin ja jätti soutuvuorot sikseen. Hetken levättyään ja kerättyään voimia, jatkoi uurastamistaan yhteisen hyvän eteen kaikkensa antaen. Ruuman puolella naiset äyskäröivät ja pumppasivat vuotovedet takaisin mereen. Siellä oli Päivi ottanut vuorollaan rytminhuudon hallintaansa: Pumpatkaa! Pumpatkaa! kyllä piru pinnalla pysyy! Pumpatkaa! Pumpatkaa! kyllä piru pinnalla pysyy! Pu…kaks kol cha chaa; yks kaks cha cha chaa…. Tuuli vai yltyi ja laineet pärskivät yli humppakuunarin ja rankkasade piiskasi sen pintaa. Kansa oli viluissaan ja väsynyt mutta työskenteli määrätietoisesti ja raatoi kaikkensa antaen aluksen pitämiseksi pinnalla ja päästäksemme onnellisesti kuivalle maalle.

Ja niin monien vaiheiden jälkeen väsynyt mutta onnellinen pinssi-porukka rantautui Mustikkamaan rannikolle. Hevosmiesten uutistoimitus oli saanut vinkkiä tapahtuvasta rantautumisesta ja oli virittänyt kameransa sekä mikrofoninsa valmiiksi ylimääräisiä uutislähetyksiä varten.

Jollain savumerkeillä Isäntä oli hälyttänyt myös Niskavuoren pojat torvineen rantakalliolle ja nämä puhalsivatkin komeasti "ankkurit ylös" fanfaaria. Väsynyt mutta onnellinen nettikansa raahautui rannikolle salamavalojen välkkyessä omaisten osoittaessa suosiotaan ja halien toinen toisiaan. Robisonit ja Perjantait olivat kotona.

Tilanne oli rauhoittunut. Ilma oli tyyntynyt ja ilta alkoi hämärtyä. Ylväästi meri kuplien ja vaahdoten kuunari painui pohjaan Mustikkamaan rantamatalikkoon. Kun Helsinkiin tulevaisuudessa (ensi vuosituhannella) tullaan rakentamaan uusi tanssipaikka joko Mustikkamaan tanssipaviljonki tai Tikkurilan Tanssipalatsi Niska, tulkoon meri-argeologit sukeltamaan kuunarin vettyneet puut tulevan estradin taustamateriaaliksi. Niistä tulisi näyttämölle syvyyttä, akustiikkaa, meren pauhua, sekä ko. teko kunnioittaisi muinaisten esi-isien kauaskantoisia suunnitelmia tanssipaikan saamiseksi silloiselle pääkaupunkiseudulle. Historian kirjoittajat voivat selata tanssinetin papyros–kovalevyistä taustoja tapahtumiin ja tehdä väitöskirjojaan aiheesta.

Tämä merimatka oli varmaan traumaattinen kokemus mukana olleille. Se on asia, joka pitää puhua pois. Tarvitaan ammattiauttajaa ja niinpä täti Syväkorva on avannut oman palstan, johon voitte täysin luottamuksellisesti kertoa kokemuksistanne: ajasta autiolla saarella sekä dramaattisesta pelastautumisesta ja purjehduksesta pois sieltä.