Humppis Sunnuntai 10.2.2008
Sankan sumun sekaan yksisilmäisenä sujahdin ja varsin rauhallisesti ajelin, joten olin perillä jo varhain -15.45.
Eipä juuri tanssitettavia näkynyt, mutta ei kummemmin muutakaan väkeä. Istumaan siis ja odottamaan. Olin varma, että Syke vetää taitavia tanssijoita paikalle. Näin myös lopulta kävi.
Ennen viittä oli jo sitten aivan täyttä.
Tulihan se avausvalssitettavakin sentään juuri ennen niitä valsseja. Niinpä pitkästä aikaa päästiin jatkamaan Kanelin kanssa viime vuonna jo perinteeksi asti kehkeytynyttä ensivalssikäytäntöä. Ihan jo siitäkin syystä ensimmäinen melkein kokonaan valssin askelin. Edellisiltaisen valssaamisen (4 kpl kokonaan oikein askellettuina) jäljiltä kipeytyi jostakin syystä oikean jalan pohje. Nyt ei kuitenkaan juuri haitannut.
Lapista palannutta typykkää tanssitin seuraavaksi ja siihen malliin meni jatkokin, että ehti syttyä punainen valo naisten puolikkaan merkiksi ennen kuin pääsin livahtamaan kahvioon ja juoman ääreen.
Tiukan tanssimiehen kanssa siinä juteltiin, mitä nyt risteilyltä palannut neito tuli keskeyttämään ja lujasti välillä halaamaan.
Pahalla tuulella paikalle ilmestynyt r'n's-mestari oli luiskan alapäässä odottamassa, joten siitä jo iloisemmaksi muuttuneen tytön kanssa jatkettiin vauhdilla cha chan tahdissa. Ensin yritettiin salin takaosassa, kun oli kaksnelosella moitittu, että stand-tanssijat ruuhkauttavat orkesterikorokkeen puoleisen pään. Ei ollut tilaa, joten hivuttauduimme kuitenkin sinne nirppiksen suuntaan, missä sitten tilaa olikin yllin kyllin jopa tuon taiturin kanssa täysivauhtiseen iloitteluun.
Kummasti se vain tuntui vauhti koko ajan kiihtyvän, vaikka vakitanssitettavistani puuttui puolet.
Niinpä tulin uusiakin tanssittaneeksi -kahta luulin, mutta toinen näistä (luiskan suusta naistentunnilla minut napannut) oikaisi käsitykseni kohdaltaan ja ilmoitti, että muutama vuosi sitten oltiin Kapakanmäellä tanssittu yhdessä. Sorry, en millään pysty muistamaan kaikkia niitä tuhansia naisia, joiden kanssa olen tanssinut -en edes tämän tytön kaltaisia taitavia kaunottaria. Nyt muistan, kun melko harvinainen nimikin löydettiin.
Toisen kanssa tulikin sitten tanssituksi mm. pariin kertaan humpat oikeina humppina -sivuloikalla etenemistäkin kokeiltiin muutaman kerran, kun sivun mittainen väylä aukesi. Löytyihän se sieltä lopetuskin kohdalleen. Nimi löytyi myös -harvinainen sekin.
Muuan näyttelijätär taas oli muuntautunut aivan eri näköiseksi kuin ennen. Tunnistin sentään villikissamaisenkin lookin takaa.
Vaikka meno olikin huimaa, ehdin silti kahville ennen varsinaisen naistentunnin alkua. Saliinkin kiipesin takaisin niin, että ennätin juuri kerran hakemaan ennen valon vaihtumista punaiseksi.
Yhden kappaleparin ajan tosin sain istua sen tunnin aikana, mutta tarpeen oli sekin tauko.
Tuli nimittäin sunnuntaitanssien saldoksi melkoisen mahtavat lukemat. Tosin ihan encoretkin vielä tuli olluksi, kun olin luvannut kyydin mielitanssitettavieni kärkikaartiin kivunneelle germaanineidolle. Varsin vauhdikkaat olivatkin nuo päätöskappaleet. Narikkaan siis hikisinä ja huohottaen 20.40.
Sadetta vallan epä-helmikuiseen malliin pukkasi tulemaan, kun onneksi ihan oven eteen pysäköityyn yksisilmäiseeni asteltiin. Eipä olisi tytön ollut mukavaa kävellä lähes kahdeksaa kilometriä iltamyöhällä moisessa säässä.
Paluumatkalla alkuun kiusaannuin siitä kehnosta näkymästä, jonka vain yksi lähivalo siinä sateen ja kuraroiskeen keskellä tarjosi. Sitten tajusin, että laittamalla pitkät päälle ja pudottamalla valojen suuntauksen alimpaan asentoon sainkin optimaalisen valaistuksen aikaan, enkä silti häikäissyt vastaantulijoita. Aina sitä jotakin oppii kantapäänkin kautta.
Niin, se saldo: 23/11!
Sankan sumun sekaan yksisilmäisenä sujahdin ja varsin rauhallisesti ajelin, joten olin perillä jo varhain -15.45.
Eipä juuri tanssitettavia näkynyt, mutta ei kummemmin muutakaan väkeä. Istumaan siis ja odottamaan. Olin varma, että Syke vetää taitavia tanssijoita paikalle. Näin myös lopulta kävi.
Ennen viittä oli jo sitten aivan täyttä.
Tulihan se avausvalssitettavakin sentään juuri ennen niitä valsseja. Niinpä pitkästä aikaa päästiin jatkamaan Kanelin kanssa viime vuonna jo perinteeksi asti kehkeytynyttä ensivalssikäytäntöä. Ihan jo siitäkin syystä ensimmäinen melkein kokonaan valssin askelin. Edellisiltaisen valssaamisen (4 kpl kokonaan oikein askellettuina) jäljiltä kipeytyi jostakin syystä oikean jalan pohje. Nyt ei kuitenkaan juuri haitannut.
Lapista palannutta typykkää tanssitin seuraavaksi ja siihen malliin meni jatkokin, että ehti syttyä punainen valo naisten puolikkaan merkiksi ennen kuin pääsin livahtamaan kahvioon ja juoman ääreen.
Tiukan tanssimiehen kanssa siinä juteltiin, mitä nyt risteilyltä palannut neito tuli keskeyttämään ja lujasti välillä halaamaan.
Pahalla tuulella paikalle ilmestynyt r'n's-mestari oli luiskan alapäässä odottamassa, joten siitä jo iloisemmaksi muuttuneen tytön kanssa jatkettiin vauhdilla cha chan tahdissa. Ensin yritettiin salin takaosassa, kun oli kaksnelosella moitittu, että stand-tanssijat ruuhkauttavat orkesterikorokkeen puoleisen pään. Ei ollut tilaa, joten hivuttauduimme kuitenkin sinne nirppiksen suuntaan, missä sitten tilaa olikin yllin kyllin jopa tuon taiturin kanssa täysivauhtiseen iloitteluun.
Kummasti se vain tuntui vauhti koko ajan kiihtyvän, vaikka vakitanssitettavistani puuttui puolet.
Niinpä tulin uusiakin tanssittaneeksi -kahta luulin, mutta toinen näistä (luiskan suusta naistentunnilla minut napannut) oikaisi käsitykseni kohdaltaan ja ilmoitti, että muutama vuosi sitten oltiin Kapakanmäellä tanssittu yhdessä. Sorry, en millään pysty muistamaan kaikkia niitä tuhansia naisia, joiden kanssa olen tanssinut -en edes tämän tytön kaltaisia taitavia kaunottaria. Nyt muistan, kun melko harvinainen nimikin löydettiin.
Toisen kanssa tulikin sitten tanssituksi mm. pariin kertaan humpat oikeina humppina -sivuloikalla etenemistäkin kokeiltiin muutaman kerran, kun sivun mittainen väylä aukesi. Löytyihän se sieltä lopetuskin kohdalleen. Nimi löytyi myös -harvinainen sekin.
Muuan näyttelijätär taas oli muuntautunut aivan eri näköiseksi kuin ennen. Tunnistin sentään villikissamaisenkin lookin takaa.
Vaikka meno olikin huimaa, ehdin silti kahville ennen varsinaisen naistentunnin alkua. Saliinkin kiipesin takaisin niin, että ennätin juuri kerran hakemaan ennen valon vaihtumista punaiseksi.
Yhden kappaleparin ajan tosin sain istua sen tunnin aikana, mutta tarpeen oli sekin tauko.
Tuli nimittäin sunnuntaitanssien saldoksi melkoisen mahtavat lukemat. Tosin ihan encoretkin vielä tuli olluksi, kun olin luvannut kyydin mielitanssitettavieni kärkikaartiin kivunneelle germaanineidolle. Varsin vauhdikkaat olivatkin nuo päätöskappaleet. Narikkaan siis hikisinä ja huohottaen 20.40.
Sadetta vallan epä-helmikuiseen malliin pukkasi tulemaan, kun onneksi ihan oven eteen pysäköityyn yksisilmäiseeni asteltiin. Eipä olisi tytön ollut mukavaa kävellä lähes kahdeksaa kilometriä iltamyöhällä moisessa säässä.
Paluumatkalla alkuun kiusaannuin siitä kehnosta näkymästä, jonka vain yksi lähivalo siinä sateen ja kuraroiskeen keskellä tarjosi. Sitten tajusin, että laittamalla pitkät päälle ja pudottamalla valojen suuntauksen alimpaan asentoon sainkin optimaalisen valaistuksen aikaan, enkä silti häikäissyt vastaantulijoita. Aina sitä jotakin oppii kantapäänkin kautta.
Niin, se saldo: 23/11!
Kommentit