Mikko           La 16.2.08 Satulinna

Launtaiaamuna tukevaa aamiaista syödessäni katselin perjantaina ostamaani tanssi-DVD levyä. Tarkoitus oli terävöittää valssin ja humpan askellustani.

Levyllä ensimmäinen laji oli valssi, jota katselin tosi tarkasti. Peruslähtökuvion hallitsen mielestäni kyllin hyvin, mutta sillä en saa valssia etenemään, mikä kyllä harmittaa suuresti. Tarkoitushan ei ole kuluttaa reikää lattiaan, vaan edetä pitkin parkettia.

Valssin jälkeen yritin painella kaukosäädintä saadakseni humpan alkeita näkyviin. Turhaan..en saannut mitenkään levyvalikkoa näkyviin. Tätä on ennenkin sattunut toisilla levyillä. Ei siinä sitten muuta, kun annoin ohjelman mennä omassa tahdissa eteenpäin.

Meinasin ennen varsinaista jivealkeita räjähtää nauramaan. Siinä alussa Seppo antaa lattiamatolle kyytiä ja näkyvillä oleva kissakin katsoo parhaaksi mennä kaapin alle turvaan. Ei todellakaan tiukkapipoinen alku jivelle.

Itse jiven askelalkeet vaikuttivat todella mielenkiintoiselta. Tähän pitää ehdottomasti paneutua tarkemmin. Jiven jälkeen tuleviin häävalssiin, tangoon, jenkkaan en enään tässä vaiheessa paneutunut 100%. Aamunlehdet kiinnostivat enemmän.

Kun sitä omaa autoa ei ole, eikä muuten tulekkaan, niin olen julkisen liikenteen armoilla. Joten tavalliseen tapaan viittä vaille puoli yhden kyydillä Riihimäkeen.

Riksussa matkaajaa tervehti tyyni viileä ilma. Perjantain purevasta tuulesta ei ollut enään, kun henkäys jäljellä. Junavuorokin oli vakio, joten Hämeenlinnan maaperälle astuin hieman ennen kellon lyödessä 14. Tuttuun normitapaan kävelin siitä kohti keskustaa. Vanajakin näytti olevan ensikertaa jäässä.

Tutussa S-kaupassa poikkesin ennen hotelliin menoa. Nippu karjalanpiirakoita kera tuoremehun tarttui matkaan. Sarjassa tuttua & turvallista, niin hotelli oli samaa, kun ennenkin. Sisääntuloselvitysten kautta ja pienen harharetken jälkeen huoneeseen 305.

Siinä hetken luin Riihimäen rautatieasemalta ostamaani Iltistä ja söin 3-4 piirakkaa. Tällä kertaa en tehnyt mitään ostosreissua, vaan otin siinä noin parin tunnen tirsat.

Herättyäni kaikessa rauhassa pistin itseni ja tanssivarusteet kuntoon. Pistin seuran vuoksi TV:n päälle ja tein nopean kanavasurffauksen. Katselin vähän aikaa Kotikatua. Sen jälkeen jotakin draamaa Maikkarilta. Seitsemän uutisten jälkeen lähdin kohti Oldea.

Siinä pippuripihvitilauksen jälkeen nautin annoksen salaattia ja palan vaaleaa leipää.

Siihen viereiseen paripyötään tuli kaksi naista. Ajattelin, että siinä voisi olla äiti ja tytär. Näin myös minulle vitsinä heittivät. Pienen alkurupattelun jälkeen siirtyivät he pöytääni. Rouva siinä esitteli ystävättärensä: 37v, sinkku, kolmen lapsen yh. Siinä jutustelun yhteydessä oli pieni arvaa mitä teen työkseni arvauskilpailu. Kolmannella kerralla arvasin oikein rouvan olevan laitoshoitaja. Nuoremman kohdalla osuin heti, hän on toimistossa työssä.

Rupattelun ohessa vilkuilin kelloa jo pienen paniikin merkeissä. Ruoka-annostani ei vaan kuulunut. Naisista nuorempi oli tehnyt tilauksen minun jälkeen ja sai annoksensa ennen minua. Arin kyyti tulisi Hallituskadulle klo 21 ja nyt kellonviisari painui jo yli kello 20.

Siinä keskustelun aikana kieltämättä heräsi mielenkiinto tätä sinkkua kohtaan. Ajattelin jopa, että lähtisivät kanssani Satulinnaan tai lähtisin heidän seuraan mihen ne nyt lähtisivätkään. Neidon humalatila ja tupakanpoltto pudottivat sen verran mielenkiintoa, että pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa.

Sain vihdoin annokseni ja sen syödyksi. Pääsin palaamaan hotellille vähän ennen klo 20.30. Kieltämättä aika nopeasti kävelin, kun en todellakaan halunnut myöhästyä kyydistä.
Hotelllista tanssikenkä & muut tarpeet olkakasseineen mukaan ja takaisin nopeasti ulos.

Siinä ylätorilla taksia odotellessa otin muutamia humppa- ja valssiaskeleita, en pelkästään harjoituksen vuoksi. Ilma oli jälleen kylmentynyt ja tanssiasukompromississa palelin jälleen kerran.
Kellon lyödessä piirun yli 21 pienoinen huolestuminen hiipi mieleen. Missä on taksi? Sieltähän se onneksi tuli, vaikka hieman myöhässä.

Taksissa oli tällä kertaa kahdeksan henkeä. Siinä oli eräs tuttu pariskunta ja aika rento läppä lensi. Parin mies ehdotti, että voisi opettaa minua ajamaan autoa. Sanoin, että voi opettaa minua tanssimaan..pienenä vitsinä. Heppu kertoi, ettei itsekkään oikein osaa tanssia. Ilta kyllä osoitti ihan jotakin muuta.

Satulinnan pihaan kurvasimme hieman ennen kellon kumahtaessa 21.30. Autoja oli paikka täynnä. Ennen lipunostoa nappasin vielä pari valokuvaa. Lippuluukulla oli tuttu emäntä Riutan kahviosta ja hän siinä lopuksi toivotteli mukavaa iltaa.

Narikan jälkeen suoraan hakuriviin hakemaan. Volaren soittaessa jotakin jivetyyppistä musiikkia daami rivistä ja kenkiä kuluttamaan. Tanssin jälkeen palautin daamin riviin daamirivistön takaa, mikä oli kyllä moka. Sen verran se oli hankalaa ja kiusallistakin. Toinenkin kappalepari meni ihan mukavasti. Tällä kertaa palautin parini riviin kiertäen läheltä esiinymiskoroketta.

Väkeä olikin tänä iltana Satulinnassa. Daameja huomattavasti enemmän miehiin verraten ja erästä daamia lainatakseni..missä on kaikki nuoret. Minua nuorempia daameja ei tainnut olla, kuin 10-15 kappaletta. Hurmion tilannetta en tiedä, kun siellä harvemmin käyn.

Kari Tapion tullessa laulamaan mies sai ansaitut aplodit. Samalla väestöntiheys lattialla nousi. K. Tapio aloitti valssilla ja meikä tietty tästä innostuneena daamia hakemaan.

Tein hakuni hieman keskirivistön vasemmalta puolelta. Ihan uutta daamia johdatin parketille heti daamirivistön taakse. Siinä alkuasetelmassa oli ongelmaa. Hän oli jo lähdössä pois, kun sanoin, että vielä kerran yritetään. Ei siitä tullut nyt yhtään mitään. Päästin daamin irti ja nopea nupin nollaus ja luottodaamia hakemaan. Hänenkin kanssaan kesti tovi, jotta saimme rytmin samaksi. Sitä populaa oli vaan niin paljon, että häiritsi minun rytmi- ja askelkuvioita. Oli ainoa valssi lattialla ollessani, joten tämä oli illan miinus..onneksi ainoa. Olisin halunnut tässä revanssia. Sain valssin aikana muutaman paheksuvan katseen. On se paremminkin mennyt..Ruusulinnassa.

Valssin jälkeen Euroviisuehdokas esitti minulle helpommin tanssittavaa musiikkia. Eksoottiasta, mutta tanssittavaa ja ihan tavallista iskelmää.

Vasta Volaren ottaessa toistamiseen vetovastuun ja tangoa soittaen pidin ensimmäisen varsinaisen paussin. Olin alkuillasta tanssinut niin paljon, kun mahdollista. En tiedä yritinkö tuolla tahdilla täyttää perjantain romahdusta.

Jenkat, rumbat & muut todella eksoottiset lajit jätin tositanssijoille. Sillä aikaa oli mukava nauttia virvokkeita ja käydä pyyhkimässä hikeä pois. Olin pahasti väärässä mitä tuli hikoilemiseen ja yhdellä kosteuspyyhkeellä ei pitkälle potkittu.

Kuten kävi valssin kanssa, niin yhdet parit humppaa sain tanssia. Humppa on sentään perinteinen suomalainen tanssilaji. Tätä ehdottomasti lisää vai tarviiko tässä lähteä mm. Korsuorkesterin vetämiin tanssijaisiin. Itse humppa meni pientä tyylivirhettä lukuunottamatta hyvin...ainakin minusta. Ei juurikaan tuntunut tökkivän. Ehdottomasti illan paras tanssi.

Erään tanssin aikana daami oli oudon irti minusta. Ihmettelin syytä..en kysynyt. Onneksi loppu menikin syliotteessa. Tuli mieleen, että mahtaako hengitys tuntua huonolta ja käväsin ostamassa rasian kurkkukarkkeja..ihan varmuudeksi

Illan mittaan tuo tiheys vaihteli lattialla. Kari Tapion vetäessä valssia oli tungos suurin ja siitä eteenpäin suunnilleen oli väljempää.  Daameilla oli yllättävän paljon veskat mukana ja aina näin ollessa laitoin käteni selän ja kantohihnan väliin. Näin oli mukavempi tanssia.

Naisten tunnilla odotin hakuja ja saldo oli 3. Parempi, kun viime visiitillä.

Ainakin pari daamia kehui artisti Tapion ääntä ja olemusta. Eräskin vertasi häntä suoraan viiniin, joka vaan paranee vanhetessaan. Toivottavasti nyt ei ajan kanssa pääse etikaksi muuttumaan.

Kuten Ruusulinnassa, niin myös Satulinnassa oli tätä fanitusporukkaa. Ensin varsin vaatimaton määrä, mutta loppuillasta joukko, joka edestä nähden ulottui ensimmäisen tolpan ja mieshakuvalotaulun linjalle ja jopa siitä ylikin. Kyllähän tuo tanssia haittasi, muttei niin paljon, kun Ruusulinnassa. Johtuen rakenne-erosta.

Illan viimeisen parin tanssin luottodaamin kanssa ja hänet viedessäni riviin sanoi, että oli kuntotanssin tuntua viennissäni.

Kello 0.35 oli aika toivottaa hänelle hyvää yötä kiitosten kera ja poistuin kohti narikkaa.

Siinä narikassa oli levyjä myynnissä ja Viki Rostin parhaat lähtivät 5€, niin ostin pois. Vielä ennen ulos lähtöä teräsharjalla pohjat karheeksi. Siinä kyytiä odotellessa Kari Tapio soitti viimeisisään. Oli valssia. Mietin, että lähdinkö liian varhain pois. En luultavasti, sillä olin jo aika poikki. En muista tanssineeni niin paljon Satulinnassa.

Paluukyydissä oli jo hiljaisempaa. Sama hemmo, joka oli ehdottanut ajokoulutusta sanoi, että poikamies voisi vielä mennä Kolibriin. Totesin vaan, että nukkumaan menen. Sunnuntaina olisi vielä reissu Tampereelle.

Tähtösiä kolme pienen miinuksen kera.