Humppis                                                               Lauantai 9.2.2008

Sinnepä lopulta päädyin ”kotilavalle” loskan läpi roiskutellen. Kärrystä näkyi vasen puolivalo taas  simahtaneen. Ihme juttu (Murphy's law): Oikeanpuoleinen, joka olisi helpommin vaihdettavissa on alkuperäinen eli reilut kaksi ja puoli vuotta loistanut. Sensijaan tuo vasen, joka vaatii gynekologin kädentaitoja vaihtohommissa ehti olla tehtävässänsä vain vajaan vuoden, kun jo taas kärähti.

No, sinne Pesikselle siis.

Nyt oli aula jo täyden näköinen kun juuri ennen kahdeksaa ehdin ulkovaatetuksesta kuoriutumaan. Vakituinen ensivalssitanssitettava oli tällä kertaa taas näkyvissä. Niinpä suoritin varauksen oitis, ja siirryimme tanssilattialle.

Metsäketo ryhtyi valssinsoitantaan. Teinkin melkein historiaa tanssimalla molemmat ensivalssit ihan oikein valssin askelin. Samaan intouduin kerran myöhemminkin illan aikana -nyt jo sitten kahvion tasanteella.

Sitä tuttua MM:n loistomusaa tuli kahden ensimmäisen setin ajan, joten painoin pää märkänä tauotta aina puoli kymmeneen asti. Sitten ensimmäisten jenkkojen myötä koitti kahvitauko, jota pääsinkin viettämään aloituskokoonpanossa.

Kaukovieraitakin oli jonkin verran saapunut, ja vielä jopa kymmenen jälkeen noita näkyi tulevan lisää. Yllättävän hyvin osasivat tänne peräkylillekin löytää. Väkeä kaiken kaikkiaankin tuli melkoisen paljon. Yläsali siis oli ahkerassa käytössä myös.

En ollut julisteita seiniltä tullut tutkineeksi, joten minulle tuli uutena tieto, jonka kaakonkulmalaistaiturin kanssa tanssiessani sain kuulla: Risto Nevala on illan solistina.

Varmaankin paikan vakiväen mielestä tuo oli houkuttimena ja tasaamassa musiikkia heidän toiveidensa mukaiseksi. Toisenlaistakin ilmaa oli. Nimittäin meitä asian suhteen hiukan pettyneitä löytyi myös muutama kymmen. Meidän kannnaltamme ilta latistui tavanomaiseksi.

Tangokuninkaan kasvattamaa roolipartaa jotkut myös arvostelivat. Itsekin parrakkaana sensijaan suhtauduin siihen luonnollisena asiana.

Naistentunnin ajaksi junttauduin kantapöytääni ukkomuurin taakse, mistä minua yleensä ovat hakeneet vain tutuimmat. Nyt eivät löytäneet tai ehtineet (oman kertomansa mukaan), sillä tuntemattomien ja kokemattomien matkaan siitä jouduin. Opetuksen puolelle mentiin, ja sitä suorastaan pyydettiin. Sillä motiivilla en kylläkään ole tanssipaikoilla liikkeellä, joten pettymys oli tuokin.

Eräs exäni tosin tuli istumaan viereeni ja lohdutukseksi sitten pyysi tangoparin toiselle puolikkaalle. Siitä, kun viimeksi oli yhdessä tanssittu, olikin kulunut jo lähes kahdeksan vuotta.

Vasta ihan vihonviimeisille tangoille asetuin haettavaksi pääsalin puolelle, mistä ihan ihmeen kaupalla tuttu (tyttäreni entinen luokkatoveri) minut onnistui miesmuurin läpi tunkeutuen hakemaan.

Ensimmäisille naistentunnin (22.00-23.15) tangoille olin päässyt siten, että viimeiselle miestenhakuparille nappaamani ei päästänyt irti valon vaihtuessa punaiseksi.

Jotenkin tuo naistentunti vei mielen matalaksi, ja se musiikin vaihtuminen vanhakantaiseksi tietysti myös. Niinpä katsoin illan osaltani päättyneeksi 23.55.

Kymmenen naisen kanssa nyt tulin tanssineeksi. Noista tuttuja oli puolet. Täysin ennen näkemätönkin mahtui uusien joukkoon. Kymmenen vuoden tanssitauko oli takanaan. Niinpä tanssi enimmäkseen miehensä kanssa. Onneksi sain silti tilaisuuden kerran minäkin.

Erään sellaisenkin nyt sain ihan loppuillasta kaapatuksi, jonka kanssa on kymmeniä kertoja oltu samoilla lavoilla yhtä aikaa, mutta ei koskaan yhdessä tanssittu. Hienosti meni, kun soolona kahvion tasanteella fuskattiin.

Hakusaldo illalle jai melko vaatimattomaksi: 12/6.


Vaikka ajoissa poistuinkin, ja matkakin on ihan lyhyt, pääsin unen päästä kiinni vasta kahdelta. Puoli kuudelta kuitenkin oli noustava aamiaiselle, kun en enää saanut pidetyksi Nukkumatin nutunhelmasta kiinni.

Unenpöpperöisenä siis taas illalla tien päälle ja kohti Järvenpään Sykettä. Toinen silmäkin sammuksissa vielä, kun en kuitenkaan aio ruveta tänään väsyneeenä sen halogeenipolttimen kanssa temppuilemaan. Putoaisi varmasti umpion sisään ja sinne jäisi. Viimeksi oli jo lähellä.