...olipas olo kuin Liisalla Ihmemaassa. Yli puoli vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olin yksinäni tansseissa. Hiukan hermoheikkona astelin siis saliin, sillä asenteella että katsellaanhan nyt. Jos ei naamaa enää juuri kukaan edes tunnista... ehkä muutamaan otteeseen lattialle kuitenkin pääsee.

Olisko ilta voinut tyylikkäämmin alkaa :-) siinä me, kaksi netin antisankaria, keinahtelimme discoswingit samban tahtiin melkein tanssi-iltani aluksi.

Kauhean paljon tuttuja ei Jäkessä ollut, muutama kuitenkin. Kiitos kaikille tanssittajille ja juttuseuralle.

Suurin osa tanssittajistani oli minulle uusia. Tuntemattomiakin hain naistentunnilla noin pääosin. Ja jos ikäluokkaa katsoo, niin yli puolet kavaljeereistani oli nuorempia kuin minä - taitaa olla vähän humppisvaivaa minullakin. Kohtahan tässä tulee tasavuosia täyteen. Anteeksi vaan, nuoremmat tanssineitoset, kun sillä lailla teidän reviirillenne... ;-)

Saska oli Saska, musiikki aika yksipuolista. Yhdet humpat, yhdet sambat, yhdet rumbat, yhdet beatiksi sovitetut cha chaat laskin, ynnä yhdet hitaat valssit. Loppu oli tangoa ja erinopuisia fokseja, parit rokit/jivet.

Mutta omalta kohdaltani illan arvosana on ihan täysi 10, miten muutenkaan voisi olla, kun näin harvaan tahtiin tulee käytyä. Jokaisesta tanssista iloitsin, jokainen tauko oli vapaaehtoinen.

Loppuillasta piti torua paria minunkin opissani käynyttä, kun riehaantuivat valssit masurkkana menemään. Ihan sopimatonta ;-))))

Eiköhän tästä taas joskus tule jalkauduttua lavoille uudelleen...