Korsuorkesteri

Nukkumattomia öitä seuraavat nuutuneet päivät.
Muutama ponneton yritys univelan edes osittaiseen korjaamiseen valuivat tyhjiin.
Ulkoilukin märin kengin loskassa kahlaten oli kaikkea muuta kuin mukavaa.

Iltaa kohti rännän tulokin taas lisääntyi.

Kotiin ei kuitenkaan sovi jäädä homehtumaan, ettei kohta hyydy täysin. Niinpä sinne Pesäkallion suuntaan oli ajeltava, vaikka mitään odotuksia ei asian suhteen ollutkaan.

Sisälle kun pääsin, ei tuttuja tanssitettavia näkynyt ainoatakaan. Ensimmäisen kerran vuosiin oli suoritettava täysi maksu nyt, koska jäsenkortin voimassaolo päättyi tammikuun loppuun. Lipunmyyjä kyllä yritti tarjota alennusta vanhalta muistilta, mutta kerroin asiantilan.

Ensivalssit istuin vakiopaikallani nokka kohti narikkaa suunnattuna.
Yksi silloin tällöin tanssitettu lopulta ilmaantui, joten seuraavat fuskasimme.

Sitten taas taukoa, kunnes aineellistui tyrkkyportaille naapurikaupungin tanssiseuran puheenjohtaja, jonka kanssa ennen paljonkin tuli tanssituksi. Jopa koulussaan opetettiin yhdessä mukuloille jivea pari kertaa. Rehtorina siellä nykyisin tuo hallitsee.

Hain tietysti. Niinpä sitten foksattiin.

Jossakin vaiheessa oli ilmaantunut huomaamattani myös tanssijan näköinen nuori nainen, joka piiloutui takariviin, ihan back stagen oven luo. Myöhemminkin pysytteli enimmäkseen eteisen puolella.

Ensihavainnon tein niin myöhään vasta rivistön edestään harvennuttua, että syöksähdyksestäni huolimatta jäin tangohaussani kakkoseksi sekunnin neljänneksen verran.
Seuraaville nappasinkin jo palautuksesta ennen portaita.

Mukavasti kulki fusku. Päätettiin palata asiaan uudelleen tangon osalta, kun sitä seuraavan kerran tarjoillaan. Aika pitkään meni sitä odotellessa. Istuskelua paljolti minun osaltani.

Tämän forssalaiseksi osoittautuneen Pesiksen ensikertalaisen käsitys paikassa vallitsevasta hakukurista jäi kehnonlaiseksi, kun nimittäin vasta naistetunnin jo kestettyä parikymmentä minuuttia pääsi ensikerran itse hakemaan. Miehet olivat häikäilemättä kimpussa hakuvuoroista välittämättä.

No, ne tangot saatiin siis vasta sitten. Itse hain häntä kolmasti kaikkiaan muille lajeille.

Aika myöhään ilmestyi paikalle myös keskisuomalaiseksi osoittautunut komikkko, josta Breakin pusakkaa kantavan ja kaikkein tanssillisimman kaappasin heti narikasta.
Tuon kerran ja toisen naistentunnilla pääsin kanssaan tanssimaan. Trio poistui jo ennen naistentunnin päättymistä.

Tarjonta ei todellakaan ollut aktiiviharrastajalle kaksinen -ei naiselle eikä miehelle.

Varsinainen istuntoilta oli siis ainakin minun osaltani kyseessä.

Naistentunnilla osoittautui taas pahaksi asiaksi se, että istuskelee vakiopaikallaan (väistöalueella).

Nyt nimittäin onnistui illan ainoille ihan oikeille jiveille hakijaksi osumaan jopa minuakin kymmenkunta vuotta vanhempi nainen, jolta varovaisesti kysyin (olen ennenkin sen tehnyt), että mitenkäs se jive sujuu. Väitti olevan hallussa. Vanhastaan tiesin, ettei todellakaan ollut, sillä mielessä on vielä elävästi ikävät muistot samasta tilanteesta kanssaan Jenkkapirtiltä viime kesänä; haki silloin yhdistelmälle "Rappiolla & Get on".

Jotenkin voimisteltiin nytkin ne kaksi kappaletta.

Naistentunti päättyi 23.15. Kerran vielä hain itse, nyt tyttöä, jota en ollut ennen hakenut, mutta uskalsin, kun oli varustautunut ihan harrastajan tyyliin (vaatteet ja tanssilenkkarit asianmukaiset).
Alkumetreillä oli vielä, joten opettamiseksi aika lailla meni.

Lähdin pois 23.20.

Korsuorkesterin kokoonpano oli minun silmääni aivan vieran väen varassa, mutta joku väitti laulajana toimivan kersantin olleen jo pitkään siinä tehtävässä. En viehättynyt tarjonnastaan. Yhtyeen imago ei salli kovi modernia ohjelmistoa.

Illan saldo ei ymmärrettävästi valoisalta näytä: 8/6. Onkohan noin kehnoa syntynyt koskaan muualla (siis lavalla) kuin juuri Pesiksellä?

Tänään olen luvannut kyydin Järvenpäähän, joten tuonne myräkän sekaan pitää painaa. Tosin säätieto on luvannut iltapäiväksi selkenevää.