Mikko                                     Lauantai 09.02.2008

Oli aika korkata viimein Ruusulinnakin 2008 puolella. Matkani Ruusulinnaan alkoi jo perjantaina suoraan töistä tanssikummin luo.

Siinä perjantaina sivuttiin tanssiasiaa, kun kylään tuli muutama naisimmeinen Oulusta. Siinä tuli puhetta Foxiasta ja Hietasaaresta. Pitivät tuota ensimmäistä paikkaa uutena, mutta minusta se on ollut jo vuosia.

Lauantai-ohjelmaan kuului ensin käynti Vantaalla Heino nimisessä tavaratukussa. Kun olin porukan ainoa mies, niin arvatkaa kuka sai/joutui niitä kärryjä työntämään.

Tavaraa oli monenlaista ja pakkauskoot jotakin muuta, kun mitä sinkkutaloudessa tarvii. Oli siellä ihan yksittäistäkin tavaraa, mitä poimin mukaan. Lähinnä Iltis,iso purkki pizzamaustetta, lohipasteijaa & rasia suklaarusinoita. Mie, kun oon aika perso makealle.

La-päivän kakkosprojekti oli viedä kaksi pikkuprinsessaa kaverinsa 6v pippaloihin.

Tämän jälkeen sitten jossakin Oulunkylässä olevaan antiikkiliikkeeseen. Tanssikummini, kun on hurahtanut erityisesti näihin puumööpeleihin. Liike ei ollut kovin iso, eikä sitä tavaraa ollut mitenkään paljon. Kävelin liikkeen perälle ihmettelemään mm. astiastoja. Kauniita olivat, eikä hintakaan ollut kovin suolainen.

Siinä silmäilessä katse osui luultavasti kromiteräksestä prässäystekniikalla valmistettuihin alusastioihin. Halkaisiltaan jotakin 100mm. Kyseisiä astioita olin nähnyt viimeksi joskus 25 vuotta sitten ja ostin niitä parit kappaleet 4€ yhteishintaan.

Siinä välissä kävimme hommaamassa erinäisiä apuvälineitä jumittuneen kaapinlukon auki saamiseksi. Onneksi minun ei tarvinnut toimia "murtomiehenä". Siinä tuli aina välillä kelloa vilkuiltua. Tunnen tanssikummini tarpeeksi hyvin ja tiedän, että tietty täsmällisyys on hänelle vierasta. Varsinkin, kun on kyse toisen aikataulusta.

Siinä liikeessä kulkiessani ihailin ulko-oven vieressä olevalla seinällä olevia tauluja. Osa oli maalattu ja osa painotulostustekniikalla tehtyjä. Eräs taulu vangitsi katseeni. Taulu esitti naista istumassa rannalle vedetyn veneen päällä. Taulussa oleva kaunotar oli ilmetty tanssikummini, yhdennäköisyys on huomattava. Hintakaan ei ollut kovin paha..vain 5€. Siinä hintalappua poistaessa tuli näkyviin aikaisempi hinta...35€. Tätä hintaa en olisi kyllä taulusta maksanut, vaikka olisin rakastunut taulussa olevaan naiseen.

Kaveri oli saanut vihdoin kaapinoven auki ja ennen kaapin roudausta kävimme hakemassa prinsessat takaisin kotiin. Eihän siinä muuta, kun kaappi kantaen kauppiaan lainaamaan paku-Mersuun. Kantohommaan pientä haastetta toivat rappuset, mutta onneksi mitään ei sattunut. Kotiinkuljetus ei myöskään tuottanut mitään ongelmaa.

Kun aikaa ennen tanssi-illan alkua oli, niin siitä ajattelin ottaa pienet...noin tunnin tirsat. Ainahan sitä saa toivoa, sillä prinsessat olivat heränneet päiväuniltaan ja yritä siinä nyt nukkua. Ehkä 15-20min nukuin oikeasti.

Alkuperäinen suunitelma oli lähteä Kampista n. klo 20 lähtevällä bussilla. Tanssikummi ilmoitti, että lähtee myös Ruusulinnaan ja täten saisin sinne kyydin. Olisimme vielä ajoissa paikalla.

Siinä partavaahtopulloa ja hiustenpesuputelia kantaessa kohti pesutiloja kyseinen nainen sanoi, että tuota naamaa voisi nuorentaa 10 vuotta. Kysyin, että millä moinen "nuorennusleikkaus" oikein tehdään. Hän ei sanonut mitään...vaan näytti. Voi ei...siis naisten karvojenpoistovaahdolla ja samaan tarkoitukseen tehdyllä karvahöylällä.

Johan on noloa siinä tuli ajateltua. Täytyy kyllä myöntää, että tuo metodi toimi. En tiedä mitä eroa on miesten ja naisten vaahdoilla, mutta tämä ladysheiveri on kyllä ylivoimainen mitä tulee miesten versioon. Väriltään sininen ja Venus niminen <- tämä lause oli pakko laittaa...roskaamisen pelossa.

Parran kaadon jälkeen hiukset puhtaaksi ja tämän jälkeen naamaa laitettiin jotakin mikä kuuleman mukaan poistaa finnit, mustapäät jne. Mömmön piti vielä kuivua, ennen poistoa. Kyllähän se kuivui, mutta nipisteli. Olisikohan tuossa ollut jotakin happoa? Sitä peevelin mömmöä oli mennyt myös paidan kaulukseen, mutta onneksi se saatiin naisavustuksella pois. Minulla, kun ei ollut varapaitaa mukana.

Mömmön poisto olikin hauska juttu. Varmaan vartin verran sitä hankasin pienellä karhealla sienellä. Mitä nainen ei tekisi kauneuden ja terveen ihon eteen, mutta miehelle tämä on jo vähän liikaa. Parranajo on leikkiä tämän rinnalla...uskokaa vaan daamit.

Tanssikuteet päälle ja pinssi kinni nappirivistön keskelle ja meikäpoika on valmis illan turneeseen.

Ruusulinnaan ajattaessa taivaalta tuli...jälleen vettä. Ihme helmikuu.

Ruusulinnan pihaan tulimme noin klo 20.20. Jo tässä vaiheessa automeri peitti pysäköintialueen. Siinä jo auton sammuttua tuli liikenteenohjaaja sanomaan, että ajakaa vielä pari metriä eteenpäin.

Pilettikaupan jälkeen kengät vaihtoon ja vaihtarit narikkaan. Siinä narikan jälkeen tanssikummi kysyi, että onko meikki hyvin. Olihan se...sanoin. Tämän jälkeen erosimme hänen lähdettyä Riikinkukkosaliin ja itse lähdin juurikin toiseen suuntaan, eli hotelli helpotukseen. Nappasin paidantaskusta liimapaperipussin millä taputtelin housuista höyhenet ja nukat pois.

Tanssitilaan kävellessäni Sinitaivas oli esiintymässä ja miestenhaun ollessa käynnissä astelin siihen osapuilleen keskelle vastapäätä daamirivistöä.

Siitä hain empimättä Pavilta tai Riutalta jo viime kesältä ennestään tuttua daamia. Tanssilajin ollessa humppaa. Olen tässä yrittänyt oppia sitä, mutta tanssiessa taito ja kokemusero olivat aika murskaavaa. Ei se kyllä oikein tuntunut humpalta, enkä tiedä näyttikö se edes siltä. Kävelyhumpan olen toistaiseksi poistanut repertuaarista ja se sana pitää.

Seuraavaa daamia hain valssille. Siinä tolppien välissä tanssittiin tai lähinnä harjoiteltiin...näin daamin sanoin. Kyllähän se näinkin tanssi meni. Parin viimeisen osan aikana oli pakko pitää vauhti varmuuden vuoksi vaisuna, sillä tunsin miten oikea kenkä oli löystynyt. En halunnut etsiä sitä siten pitkin parkettia muiden jaloista.

Seuraava pari oli jotakin, mitä en tanssinut ja nyt oli hyvä tilaisuus kiristää kenkä jalkaan.

Porukkaa oli paljon, mutta ei minusta liian paljon. Daamirivistössä oli laaja ikäjakautuma, jokaiselle jotakin. Näin, kun olisi joka paikassa ja aina.

Illan aikana tuli paljon sellaisia lajeja, joiden aikana oli hyvä pistäytyä kahviossa tai pyyhkimässä hikeä toilettitiloissa. Kuuma oli jälleen ja kahdella kosteuspyyhkeellä pärjäisi klo 23 asti.

Kun se daamirivistö oli sekä pitkä & paksu, niin pari kertaa tein hakuni sieltä seinän vierustalta eturivistön takaa. Ei mikään heikko idea, vaikka huomasin, että daamit olivat varsin taitavia.

Erään lajin aikana..taisi olla humppaa sai tanssittamani daami korkokengästä varpaille siinä lavan edessä. Siinä hetken aikaa oli pidettiin taukoa. Daami lähti jatkamaan tanssia, vaikka annoin hänelle mahdollisuuden palata takaisin. Onneksi ei käynyt sen pahemmin.

Tulipa siinä ainakin yksi cha-cha-pari tanssittua muuteltuna vaihtoaskeleilla. Toisen valssiparin aikana kävi taas wanhat eli jälleen tanssin ensimmäisen hitaan perusalkeisvalssiaskeleina ja totuuden tullessa ilmi yritin oppia hidasta valssia. Oli taas aika töhräämistä. Ehkä & toivottavasti opin vielä.

Erään humppasetin aikana sain daamilta ohjeita ja kieltoja pysyä musiikin rytmissä. Tämä rytmin löytäminen alkaa olemaan minulle jo ongelma. Siihen pitää tulevissa tansseissa kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Taisi olla jiveä tulossa, kun huomasin rivistössä erään J-pään kummini. Eihän siinä mitään muuta, kun daami poimimaan sieltä hieman taempaa ja parketille. Siinä tuli juteltua ja varsinkin naurettua aika annos. Tanssimisesta en sano mitään. Toivottavasti se miellytti daamia.

Naistentunnin alkaessa minut haettiin baarin puolelle juttelemaan. Siinä varmaan 10-15 min juteltiin mm. tanssivarusteista. Tämän jälkeen otimme seuraavan tanssilajin lennosta ja se nyt sattui olemaan tangoa. Tanssimme, mutta ei tangoa. Älkää edes kysykö mitä se oli. Juteltiin enemmän, kun keskityttiin tanssimiseen. Siinä vielä hänet viedessäni takaisin riviin juteltiin tovi.

Naisten haulla kävi sellainen outo tapaus. Minua kohti tuli daami. Pysähtyi alle metrin päähän vähäksi aikaa ja...ohitti minut vasemmalta puolelta. Olikohan jokin "tuttu"?

Jos daamien hakuinto oli ollut Järvenpäässä, Kolibrissa ja Satulinnassa laimeaa, niin Ruusussa hakuja tuli saman verran kuin edellisissä paikoissa yhteensä. Ehkä sitä toivoa on vielä naistentansseja ajatellen.

Illan esiintyjät olivat taitavia ja monipuolisia tanssittajia. Parasta on paha sanoa, mutta voipi olla että Rosso voitti Tarja Lunnaksen mitalla. Taisin nähdä Tarjan nyt ensi kertaa.

Myös illan viimeinen daami oli tuttu Järvenpäästä. Daami johdatti minut hyvin kädenaliotteisiin, vaikka pari kertaa käsi karkasikin. Teknisesti ehdottomasti tämän vuoden paras tanssikokemus. Täytyypä tämä daami muistaa, kun seuraavan kerran näemme. Siinä tanssista kiittäessä ja hyvää yötä toivottaessa hän sanoi, että on tainnut tanssi-innostus iskeä meikään. En sanonut mitään...hymyilin vaan.

Kun bussi ei odota ja viime kerralla myöhäistyin, niin hieman yli puolen yön pakkasin tanssireleet kassiin. Olin aivan hiestä edelleen märkä, mutta onneksi ulkona ei ollut pakkasta. Vettä tuli jälleen ajettaessa kohti Helsinkiä.

Helsinkiin tultiin joskus klo 01.30 ja siinä oli tunti hyvää aikaa poiketa kantapaikkaani, joka vietti viime vuonna 30v synttäreitä. Kunnioittava ikä baarille tässä kilpailussa. Kantapaikassa join nopeasti parit karkkilimut. Tämä ilta ei ollut mikään ryyppyilta, siksi vain pari pulloa.

Siinä portailla tapasin kaverin. Oli menettänyt silmälasinsa Suomen ensimmäisessä Suomi-baarissa. Ei niistä rilleistä löytynyt, kun toinen sanka.

Juna Puistolaan lähti 02.36 ja kummin ovea kolkuttelen 03 maissa.

Vaikka taivas olikin pilvessä, niin Ruusulinnassa näkyi tähtiä kolme ja puoli + kera.