-älä pullaas tukehdu, kun on korppukin vielä syömäti.  On joku sanonta joka tulee minulle ensimmäisenä laskiaisesta -joka meni jo.

Nimittäin taisi palstan lukijat säilyä laskiaisesta tukehtumati. Aikoinaan ei käynyt niin hyvin  Ruotsin kuninkaalle Adolf Fredrikille. Hän tukehtui pullamaitoonsa laskiaistiistaina 1771. Toisaalta  kreivi Johan Gabriel Oxenstierna on Per-Anders Hellqvistin tutkimana löytänyt kreivin päiväkirjasta, että kuningas kuoli ruoansulatusvaikeuksiin. Laskiaispullan lisäksi tuli hieman nautittua hapankaalia, lihaa,  nauriita, hummeria, kaviaaria, savusilakkaa ja samppanjaa. Tuleehan tuollaisesta aika ähky olo ja hengenlähtökin voi olla lähellä.

Jan-Öjvind Swahn kertoo tarkemmin vielä kuninkaan ruokalistasta: Pullamaito ei  ollut sitä, mitä se on tänään eli marsipaanilla täytetty kahvipulla kuuman maidon kera. Adolf Fredrikin aikana pullat täytettiin massalla, jossa oli pullansisuksen lisäksi manteleita, munankeltuaisia, kermaa, voisulaa ja sokeria. Tämä koko homma vielä keitettiin.

Iänikuinen ongelma suomessa on sen kermavaahdon pursuaminen pullan välistä ulos, ellei kantta aukaise ja syö erikseen. Paha ongelma.