Humppis Sunnuntai 24.2.2008
Perjantaina jo vaivanneen flunssantyngän jatkettua kiusaamistaan lauantainakin päätin tehdä historiaa ja jättäytyä kotiin lauantai-illaksi.Eipä ollut kaksiksia tarjoomuksiakaan lähiseuduilla.
Sen verran vain ulkona pistäydyin, että kävin kolmen kilometrin kävelyn merkeissä kaupassa ja kärryn tuossa kulman takana tankkaamassa.
Sisällä, lähinnä kirjoitushommissa, kului siis aurinkoinen kevätpäivä.
Sunnuntaille oli valmiit suunnitelmat: Järvenpäähän!
Hiukan alku vaikutti sittenkin arveluttavalta, kun ei olo ruvennut oikein hyvältä tuntumaan.
Luntakin paiskoi taivaan täydeltä tulemaan aina keskipäivään asti. Kehnolta näytti.
Iltapäivän alussa alkoi lumentulo vähentyä ja muuttui kohta rännän kautta vedeksi.
Läksin varovaisesti ajelemaan auraamatonta tietä, jolta onneksi jo Uudenmaan puolelle tullessa oli lumi kadonnut sulamalla.
Tanssikeskuksen edessä ei vielä montakaan autoa ollut, joten melkein rapunpieleen pääsin parkkeeraamaan.
Sisällä sentään jokunen tuttukin, joten vesimukin verran kahviossa juttelemaan ja sitten ensivalsseille.
Tarkoitus oli ottaa iisisti ja kuntoa kuunnellen. Perjantai-illan lopussa kiukutellutta nilkkaakin hiukan aristelin, kun se rupesi heti alkuun valssia hiihdellessä varoittelemaan.
Siitäpä tuo kuitenkin kummasti kuntoutui, joten niin taas kävi, että varominen unohtui, ja taisi tulla peräti oma ennätys sunnuntaitanssien osalta: reilun neljän tunnin aikana (16.00-20.25) tulin pistelleeksi kaikkiaan 34 kappaleparia.
Hakusaldoksi muodostui kiitettävä: 25/9.
Tommys esitti ihan kelvollista tanssimusaa ensimmäisen setin ajan ja lopussa taas osittain.
Plogmanin osalta olikin tiedossa, että buggia tulee piisaamaan.
Silloin, kun asia vielä oli jokseenkin tuore, ja bugg-kursseilla ja leireillä tuli laukatuksi yhtenään, tervehdin minäkin ilolla tuollaisia bugg-iltoja. Nyt kuitenkin jo muutama vuosi sitten monipuolisuus on astunut merkittävämpään asemaan, joten niistä vuosikaudet samoina pysyneistä tai samalta kuulostavista kappaleista ei enää jaksa innostua. Muutama nostalgiabiisi tietysti sieltä aina sentään vielä sykähdyttää.
Niinpä nyt sitten Charlesin kaksi ensimmäistä tanssittiin tarkoituksella hitaina (sellaista hain, jonka tiesin niin tahtovankin). Niin myös päätin tehdä toisenkin poikkeuksen ja hakea aina niin varmaa nopeiden taitajaa tarkoituksella pudottautua buggista seuraavienkin kahden kappaleen ajaksi.
Jotenkin se on ajautunut sellaiseksi tuo meininki, että kullekin tanssilajille ja jopa joillekin yksittäisille kappaleillekin on löytynyt ne vakiohaettavat. Nyt rikoin kuvion tahallani tuolta osin.
Yleensä on menty sellaisia kappaleita, joihin on parhaiten istunut jive, fusku, bw, bugg tai disco swing.
Nyt hiihdeltiin, ja mukavaa oli sekin.
Toki illan kuluessa paljon nopeitakin tanssittiin. Turhan monta jyskyttävää kantribiisiä (yhdet toivottuinakin) tuli. Niitä ei ole mukava tanssia.
Ihan loppuillasta sitten sekoilin, kun tuli varsin puuduttava ja piiiitkään jatkuva tex-mex-jumputus.
Molemmat totesimme kappaleen päättyessä: "Lopultakin!".
Niinpä sitten talutin neidon pois ja hain samantien jo uuden. Sitten vasta tajusin, että se olikin ollut vain pitkästyttävä ykkösbiisi. Elein pyysin anteeksi. Neito pääsi näköjään onneksi heti seuraavalle -ihan oikealle, vanhalle rokille, joten isoa vahinkoa ei tapahtunut.
Kappaleet eivät olleet toisilleen pariksi sopivat.
Kaksikin ihan minulle uutta kappaletta illan aikana kuulin -toinen niistä C.P:n esittämä.
Siis ihan vanhan kertausta ei sentään ollut.
Vanhoja muuten kyllä muisteltiin, kun väliaikalevyjen nostalgiaan johdattamina Korvatunturin aikoihin luisteltiin.
Eipä tullut yhtäkään tuntematonta tällä kerralla tanssitetuksi, tuttuja riitti.
Ihmeesti se sitten kuntokin kesti.
"Huolestuneet" jo Suomi24:n puolella näköjäään illalla ja yöllä asiaa esiin kaivoivat päästäkseen jostakin pistelemään.
Tässäpä sitä oli. Be my guest!
Tiistaina sitten on vuorossa Tulisuudelma. Täyttä tulee olemaan, kun Finlanders imaisee tanssiväen paikalle.
Kommentit