Humppis Tiistai 26.2.2008
Selkeänä päivän jatkunut sää kääntyi yllättäen lumisateeksi, kun olin ehtinyt
ajaa viisitoista kilometriä etelään. Onneksi kuitenkin siitä muuntui pian
rännän kautta tihkusateeksi. Niinpä uskalsin jatkaa vanhaa tietä aina Kehä
III:lle asti.
Juuri sovittuna aikana olin noutopisteellä. Siellä tosin olivat vielä
valmistelut kesken, joten sen aikaa seurustelin kissaherrojen kanssa
kahvittelun lomassa. Viihdyttävää viserrystä myös samalla oli kuultavissa
(linnunlaulua cd:ltä).
Puolisen tuntia myöhässä saavuttiin Vantaan hotelliin, mutta mitään ei vielä
menetetty.
Korttikin oli täynnä, joten pelkällä narikkamaksulla selvisin sisään.
Levyt soivat, ja tilaa oli vielä jopa nirppapöydässäkin. Se tila tosin hävisi
aika nopeasti.
Sopivasti tuttuja oli ilmaantunut, kuten Finlandersin illoissa aina. Jonkin
ajan kuluttua tosin oli sitten sekä tuttua että vierasta väkeä aivan liikaa.
Päälattialla oli kohtalaisen hyvä tanssia hetken verran, mutta myöhemmin enää
vain orkesteritauon aikana.
Kaiteen luona, pöydän ääressä, pienellä mattokaistaleella oli mahdollista mennä
ehkä paras tanssi koko illan aikana.
Enimmän aikaa oli sitten vain kulutettava sekä kengänpohjia että hermoja
erilaisissa nahkeusasteissa olevalla lattian osuudella nirppiksestä
rulettipöydän luokse. Hissien ovien edessä oleva kivilattia oli taaskin se
paras noista nahkeista pinnoista, vaikka Bleyerin pohja siinä naukuikin kuin
kolli maaliskuussa.
Täyttä tuppasi olemaan silläkin reitillä. Paras paikka oli oikeastaan se vihon
viimeinen kolkka, juuri ja juuri yhdelle parille sopiva, takimmaisen kabinetin
oven edessä.
Aivan muutaman sekunnin mittaista pätkää heti perinnepöytsään ehtiessä ja
sitten toinen yhtä lyhyt toisessa pöydässä (nopeata odottaessa), olivat illan
ainoa istutut hetket. Muuten meni joko tanssien tai yksin seisoskellen. Eipä
juuri sosiaalisia kontakteja tapahtunut, vaikka tuttuja oli taaskin
kymmenittäin paikalla.
Yhdenkään tuntemattoman kanssa en tanssinut.
Tutuistakin vaivasin vain aivan muutamaa. Noista saatan ehkä kahden katsoa
tanssineen kanssani omasta halustaan (hakivat). Muuten piti kantaa huonoa
omaatuntoa taas kaiken aikaa.
Plussaa sentään oli se, että nyt oli takaosaston seinien yläosiin ilmestyneistä
kaiuttimista jokunen toiminnassa, joten siellä ihan peränurkassa kuului musiikki
paremmin kuin nirppiksessä.
Ne hissien luona olevat eivät toimineet nytkään.
Samoin ei toiminut se tauluksi raamitettu monitorikaan siellä perällä, vaikka
sen tarkoitus oli varmaan, samaan tapaan kuin Pressallakin, tarjota kuvaa
orkesterikorokkeelta.
Harmittamaan jäi, että sekä ”Oikeesti” että ”Taas siinä kävi näin” jäivät
tanssimatta, kun ei niihin kanssani vapaaehtoisia näkynyt olevan.
Hakusaldo jäi vaatimattomaksi: 15/2.
Paluumatka oli hiuksia nostattava, sillä tanssin aikana oli taas tulut talvi:
paksu kerros lunta ja sohjoa sekä kaduilla että pysäköidyn auton ympärillä ynnä
tietysti sen päällä.
Kengät kastuivat oitis.
Varsinainen kotimatka olikin ensin sohjossa ja sitten hangessa kahlaamista
ankaran lumipyryn syödessä näkyvyyden lähes nollille.
Kehä III:n osuus oli ihan pelkkää tuppuraa.
Mäntsälään asti oli jonkinlaista aurausta moottoritiellä havaittavissa,
vaikkakin jälki oli jo aika tavalla ehtinyt mennä tukkoon. Sitten tiepiirin
vaihtuessa oli aura kääntynyt takaisin etelään. Niinpä se alkumatkan nopeus,
60-80 km/t, vaihtui tasaiseen kuuteenkymmeneen ja allekin. Varsinkin täällä
Lahdessa sitten oli jo hyvinkin paksulti lunta tiellä. Kurveissa meni helposti
käännös pitkäksi.
Kolmelta kuitenkin pääsin nukkumaan. Nyt ei sitten ennen perjantaita ole asiaa
enää minnekään, jos silloinkaan.
Kommentit