Humppis Sunnuntai 2.3.2004
Perjantaina rajusti Mymmelin kanssa orkesterikorokkeen edessä jiveä baunssaten kipeytetty vasen pohje ja hiukan siinä samalla oireilemaan ryhtynyt saman jalan reisikin sekä jopa muuten vain kipeytynyt isovarvas olisivat olleet mielestäni ihan riittävät seikat estämään tanssimisen loppuviikonlopun ajaksi.
Kuitenkin kun mentävä oli jonnekin, siis rauhallisiin kotilavatansseihin edes muka, olivat seuraukset arvattavat. Niinpä Pesiksellä salsatessa venähtänyt selkä (vasen kylki) onnistui kipeytymään Järvenpäässä Taikakuun esittämän "Lauantai-illan" aikana (pakko yrittää salsana) vielä lisää. Tuohon kun vielä lisää sen, että seitsemän jälkeen alkoi varoitella polvikin (tasapainon vuoksi sentään nyt oikea), oli kotiin kahdeksalta lähdössä tosi vaivainen äijä.
Varsinkin autossa istuminen ja takapenkiltä eväiden (keksirasia) kurkottelu olivat jotakin muuta kuin herkkua. Tanssi on terveellinen liikuntamuoto!
Nyt kuitenkin aamulla tuntuu olo ihan normaalilta. Siis ehkä kuitenkinn on perjantaina mahdollista taas aloittaa tanssiharrastus uudelleen.
No, sinne Jäkeen takaisin: Tällä kerralla oli tuttuja vietäviksi heti ensivalsseista alkaen (lintsasin oikean valssiaskelluksen em. syistä jokseenkin kokonaan).
Tanssituksi tuli edellisiltaa korvaten aika tavalla -siis liikaa.
Taikakuun musiikki on aina yhtä miellyttävää tanssittavaksi ja kuunneltavaksikin. (Se yksi itämainen rokki kyllä oli aika outo!)
Väliaikalevyiltä havainto: nyt jäi tunnistamatta enemmän kuin puolet niiden laulusolisteista!
Tanssiyleisön osalta on sanottava, että jälleen lepäsi silmä monessakin eri kohteessa. Oikein oli välillä keskittymisvaikeuksia. Uusia tanssijoitakin näkyi jostakin ilmestyneen,
Tuttujen kanssa sentään vain tanssin. Yhden pienen naisen hain muka ennen tanssittamattomana, mutta siinäkin sain tietää erehtyneeni. Oli jossakin kerran kuulemma tanssittu aiemmin. Höh!
Samoin tulin iloisesti yllätetyksi vaaripenkistä, kun eräs sellainen pikkukaunotar ilmaantui hakemaan, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt missään.
Toinenkin melko kauan kateissa ollut aineellistui eteeni naistentunnilla samassa paikassa hakuaikeissa. Olin aidosti ihmeissäni.
Kivuista huolimatta siis oikeastaan vain pelkästään positiivinen ilta.
Siltikin oli, vaikka hukkasinkin myttyyn menneisiin täsmähakuihin aikaa tuskallisen paljon. Varsinkin rupesi masentamaan nyt taas, kuten useimmiten muulloinkin, kun paikalla olleen erään pitkäaikaisimpiin tanssituttaviini kuuluvan (8 v) metsästys ei tuntunut onnistuvan millään. Vesipisteellä lopulta onnistuin. Keitaille ne Afrikan savannien pedotkin saaliitaan kyttäämään kokoontuvat. Hyvin toimii pohjoisemmissakin osissa pallomme pintaa.
Nelituntisen illan saldo oli (kehnon kropan huomioiden varsinkin ja sitä lauantaita korvaten) vallan mainio: 20/7.
Perjantaina rajusti Mymmelin kanssa orkesterikorokkeen edessä jiveä baunssaten kipeytetty vasen pohje ja hiukan siinä samalla oireilemaan ryhtynyt saman jalan reisikin sekä jopa muuten vain kipeytynyt isovarvas olisivat olleet mielestäni ihan riittävät seikat estämään tanssimisen loppuviikonlopun ajaksi.
Kuitenkin kun mentävä oli jonnekin, siis rauhallisiin kotilavatansseihin edes muka, olivat seuraukset arvattavat. Niinpä Pesiksellä salsatessa venähtänyt selkä (vasen kylki) onnistui kipeytymään Järvenpäässä Taikakuun esittämän "Lauantai-illan" aikana (pakko yrittää salsana) vielä lisää. Tuohon kun vielä lisää sen, että seitsemän jälkeen alkoi varoitella polvikin (tasapainon vuoksi sentään nyt oikea), oli kotiin kahdeksalta lähdössä tosi vaivainen äijä.
Varsinkin autossa istuminen ja takapenkiltä eväiden (keksirasia) kurkottelu olivat jotakin muuta kuin herkkua. Tanssi on terveellinen liikuntamuoto!
Nyt kuitenkin aamulla tuntuu olo ihan normaalilta. Siis ehkä kuitenkinn on perjantaina mahdollista taas aloittaa tanssiharrastus uudelleen.
No, sinne Jäkeen takaisin: Tällä kerralla oli tuttuja vietäviksi heti ensivalsseista alkaen (lintsasin oikean valssiaskelluksen em. syistä jokseenkin kokonaan).
Tanssituksi tuli edellisiltaa korvaten aika tavalla -siis liikaa.
Taikakuun musiikki on aina yhtä miellyttävää tanssittavaksi ja kuunneltavaksikin. (Se yksi itämainen rokki kyllä oli aika outo!)
Väliaikalevyiltä havainto: nyt jäi tunnistamatta enemmän kuin puolet niiden laulusolisteista!
Tanssiyleisön osalta on sanottava, että jälleen lepäsi silmä monessakin eri kohteessa. Oikein oli välillä keskittymisvaikeuksia. Uusia tanssijoitakin näkyi jostakin ilmestyneen,
Tuttujen kanssa sentään vain tanssin. Yhden pienen naisen hain muka ennen tanssittamattomana, mutta siinäkin sain tietää erehtyneeni. Oli jossakin kerran kuulemma tanssittu aiemmin. Höh!
Samoin tulin iloisesti yllätetyksi vaaripenkistä, kun eräs sellainen pikkukaunotar ilmaantui hakemaan, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt missään.
Toinenkin melko kauan kateissa ollut aineellistui eteeni naistentunnilla samassa paikassa hakuaikeissa. Olin aidosti ihmeissäni.
Kivuista huolimatta siis oikeastaan vain pelkästään positiivinen ilta.
Siltikin oli, vaikka hukkasinkin myttyyn menneisiin täsmähakuihin aikaa tuskallisen paljon. Varsinkin rupesi masentamaan nyt taas, kuten useimmiten muulloinkin, kun paikalla olleen erään pitkäaikaisimpiin tanssituttaviini kuuluvan (8 v) metsästys ei tuntunut onnistuvan millään. Vesipisteellä lopulta onnistuin. Keitaille ne Afrikan savannien pedotkin saaliitaan kyttäämään kokoontuvat. Hyvin toimii pohjoisemmissakin osissa pallomme pintaa.
Nelituntisen illan saldo oli (kehnon kropan huomioiden varsinkin ja sitä lauantaita korvaten) vallan mainio: 20/7.
Kommentit