torstai, 27. maaliskuu 2008
Jotenkin jouduin...
Humppis
...keskiviikkona Pressaan jälleen, vaikka minnekään ei pitänyt.
Kutsu kun tuli, niin läpi tuulen ja tuiskun...
No, puuterihuiskujen näkemisestä ei ollut juuri toivoa, mikäli minne menossa-ilmottaumisiin uskoi.
Kelithän olivat mitä hienoimmat -extreme-vaeltajille nimittäin. Muut pysyttelivät kotosalla.
Kadeteillakin oli Tappi irti -tapahtuma, jonka tiesin verottavan kohtalokkaasti osallistujakuntaa.
Yksi kyseisen spektaakkelin osanottajista kuitenkin oli suorittanut taktisen vetäytymisen ja irtaantunut Pressalle -sopivasti notkistusainetta nautittuaan. Kestikin yllättävän pitkään keskuudessamme.
Muuten tuppasi olemaan tanssitettavista puutetta. Mahtoikohan olla peräti miesylivoima.
Palvelukin tökki, kun alkuun ei baarin parketinpuoleisesta osasta saanut mitään. Ylhäällä melkoiset jonot.
Jonot oli myös suosituimpien haettavien kohdalla, joten aika tavalla seisoskeluksi meni. Istumaan sensijaan en joutanut lainkaan, ellei oteta lukuun kenkienvaihto-operaatiota mennen tullen.
Apen soinnillisen ässän säestyksellä päästiin kuitenkin alkuun ja rumpalin blues-ääni siivitti lisää menoa. Itse herra Puputti se kuitenkin hengen loi sekä bändiin että yleisöön. Aidosti viihdyttäjän roolistaan nauttiva ja hommansa hallitseva artisti nostaa matalankin fiiliksen lattiatason yläpuolelle.
Se lattiataso muuten toimi nyt hyvin -ei tökkinyt lainkaan.
Kessuakvaarion ympärilläkin oli taas kunnon viilentymismahdollisuus -eikä tungosta ollenkaan. Joten viilentymisen lisäksi oli tilaisuus myös fiilistelyyn.
Kun ei niitä varsinaisia vakitanssitettavia ainakaan minulla ollut kyydittäjän lisäksi kuin pari, tuli harvemmin kokeiltuja ja jopa ihan tuntemattomiakin tanssitetuksi.
Peräti kolmea noista viimemainittuun ryhmään kuuluvista käytin parketilla viimeisen tunnin aikana. Yksi jopa kertoi olevansa vasta toista kertaa tanssimassa.
Loppuun asti oltiin; levyltä tulleisiin boogiebiiseihin ilta lopetettiin 00.30. Eipä tuonne tanssijoita enää sitten jäänytkään.
Kommentit