Humppis
Pitkäperjantai 21.3.2008Lumivyöryn tavoin yhä kiihtyvällä vauhdilla kasvava univaje saa suhtautumaan varauksella tanssimaan lähtöön. Tällä hetkellä tilanne on se, että useimmiten on nukkumistuloksena vain 4-5 t/yö . Trendi on vallinnut jo pitkään ja aika lyhenee koko ajan uhkaavasti kevään edetessä ja valon lisääntyessä. Päiväunet eivät onnistu millään.
Kuitenkin, koska edellisestä kerrasta, jolloin tapasin ihmislajin edustajia, oli kulunut jo viisi päivää (viime sunnuntai Töllillä), oli pakko uhmata kohtaloa ja lähteä etelän suuntaan.
Nyt varasin todella hyvin aikaa, jotta sain ajellla rauhassa ja lähes koko matkan valoisassa vanhaa tietä perille asti.
Tutulla paikalla, lähellä ulko-ovea, olin jo varttia vailla kahdeksalta passissa.
Sisälle (nyt opiksi ottaneena) myös vesipullo mukana kymmentä vailla.
Niinpä oli aikaa jutella kaakonkulman keisarinkin, isoviiksisen K:n kanssa tovi ennen kuin hyökkäsin näköpiiriin astelevan ykköskohteeni kimppuun.
Paikkakunnan loistolahja tanssimaailmalle olikin mieluusti ensivalsseille vietävissä ja pyysi jopa tuplat perään. Alku siis kuitenkin sujui kehnoista ennusmerkeistä huolimatta mallikkaasti.
Noita kaakosta tulleita näkyi nyt olevan liikkeellä enemmänkin. Erästä heistä olen tottunut eri puolilla eteläistä Suomea vuosien varrella paljonkin kiusaamaan. Niin tein nytkin, varsinkin kun edelliskerta taisi olla joskus kesällä. Hienoja fiiliksiä muistissa mm. Kallioniemestä.
Nyt vain sitten jouduin havaitsemaan univelan negatiiviset vaikutukset varsin konkreettisesti: koordinaatio ei ollut nopeissa kohdallaan, joten holtittomaksi meni meininki.
Sunnuntaisen vauhtievään äitikin oli tullut piiiitkästä aika tanssipaikalle. Juttelemaan sentään pääsin, vaikka evästettynä muuten liikkui.
Naisten puolituntisen juoma- ja juttutuokion katkasi kaksikin sulotarta, joiden kutsuun erittäin mielelläni taivuin. Ei ehtinyt sentään drinkki ihan täysin lämpenemään katkojen aikana.
Sensijaan orkesterikorokkeen kulmalle laittamani vesipullo koki lämpökuoleman illan aikana. Muutaman kerran siitä kävin imaisemassa, mutta melkoisen haaleata ryypättävää sisältö alkoi olla jo yhdentoista pintaan. Puolet jäi juomatta. Niinpä paluumatkalla maistui autoon jättämäni mehu. Jäähän ei ollut kuitenkaan mennyt, vaikka pakkasta oli jo viisitoista astetta.
Talossa vakituiseen käyvistä mielitanssitettavistani jokseenkin puolet oli pääsiäisen vietossa kuka missäkin, joten mitään suurempaa valinnan vaikeutta ei nyt ollut. Tuo tosin näkyi sitten kyllä varsinaisella naistetunnilla. Penkillä nyhjöttäviä papparaisia (ja poikiakin) oli jokaisen hakukerran jäljiltä mekoinen määrä. Kohtalaisen vähäinen naisjoukko hupeni eturivin miesten kanssa parketille.
No, sainpahan rauhassa sulatella kahvin kanssa nauttimaani rahkapiirasta -pashaa etäisesti muistuttaa. Sen lähemmäs pääsiäisruokia en vielä ainakaan ole tämän piinaviikon aikana päässyt.
Piinaa pelkäsin muodostuvan jo jonkin aikaa kipeänä olleen selän ja vasemman ukkovarpaan vuoksi. Kummemmin eivät kuitenkaan vaivanneet.
Ihan loppuun asti en jaksanut tanssia, vaan 00.25 lähdin valumaan narikan suuntaan jättäen pankinjohtajan soittelemaan saxpiippuaan.
Siitäpä aasinsilta soittimiin: Metsäkedon bändillä noita riittää. Mukava efekti aina sopivaan kohtaan tulee brasseista. Nytkin meksikolainen valssi ”Cielito lindo” jälleen kuulosti aivan aidolta.
Caminito tuli nyt (asianomaisen toivomuksesta) ilman erillistä omistusesittelyä. Paikalla kohteet toki olivat kuten aina Metsäkedon illoissa.
Illalla olisi ollut oivat onnistumisen mahdollisuudet, mutta se unen puute ja sen myötä matala mieliala ja ankea apeus estivät lentoon lähdön.
Toisten ilonpidon ja yhteenkuuluvaisuuden seuraaminen sivusta ei fiiliksiä (ainakaan minulla) korkealle kohota. Ulkopuolisena jälleen illan tuttujen seassa vietin.
Kehnolta näyttää tämänkin illan osalta ja seuraavan myös, sillä olen nuukuuttani varautunut ostamaan Satulinnaan kahden illan liput 20 €:lla. Kahdeksan euroa on köyhälle kulkijalle iso raha.
Neljään tuntiin nimittäin pyrki jäämään viime yön uniannos, kun kahdelta kävin nukkumaan ja jo kuudelta napsahtivat silmät auki. Onneksi aamiaisen jälkeen sain kuitenkin varastettua vielä tunnin lisää (7.30-8.30).
Niin, se tuo eilisillan saldo jäi numeroin ilmaistuna aika heikoksi. Hakuja: 16/8.
Näinköhän tuota saisi vielä tänään edes hiukan parannetuksi.
Kommentit