Mikko

(kuvia lisätty)
Meikäläinen on siitä ihmeellinen heepo, että kun tulee mahdollisuus tavata muita tanssinikkejä muutenkin kun tanssi.netin kautta, niin tämä oli juurikin sellainen tilaisuus. Onneksi kimppakyytikin toimi.

Pelastus ei tullut pohjoisesta, ei idästä, eikä lännestä. Vaan etelästä. Sama kaveri, joka oli heittänyt minut kerran kesällä Riutalle tarjosi nyt mahdollisuutta päästä Satulinnaan. Ei tarvinnut tarjousta pitkään miettiä. Huom. sain siis kyydin mieheltä. Missäs ne daamit luuraa, kun kyytiä on tarvis? Mihinkään hotelliyöpymiseen ei ollut nyt mahdollisuutta. Köyhä tanssija mä oon ja vielä pitkään tulen olemaankin.

La-herättyäni pistin DVD pyörimään ja nyt tahkosin valssia levyltä varmaan 3-4 kertaa. Ei pelkästään tämän illan tarvetta silmällä pitäen, vaan myös sunnuntaikurssin alustuksena. Kun humppa on jo aika hyvin hallinnassa, niin seuraava laji, minkä haluan oppia on todellakin valssi. Haluan valssin etenemään. Tuolla perusaskeleella ei lavoilla pitkälle pötkitä.

Kun tulossa oli spesiaali-ilta, niin lähtökin oli aikaistettu. Kylän linja-autoaseman kello näytti 10 min yli klo 17, kun lähdin kävelemään kohti Jokiniemeä. Kyyditsijä oli oli ilmoittanut, että lähtee ajamaan  klo 18 maissa. Halusin olla kohtauspaikassa ajoissa.

Siinä oli mukava käpystellä kolme kilometriä. Ilma oli lauha. Taisi siinä vettäkin tihuuttaa. Ei kuitenkaan märkään asti vaatteille.

Kännykkä pärähti soimaan ja toisessa päässä kuului kysymys, että missä olen. Ilmoitin olevani ihan just paikalla. Siellähän auto jo odottikin ja ei muuta, kun matkaan sanoi mammutti.

Matkalla kohti Hattulaa keskustelu oli 100% tanssiasiaa. Mistään ilmastonmuutoksesta, tämän vuoden missikisojen voittajasta jne ei puhuttu pätkääkään. Kaveri oli katsellut meikäläisen tanssimista ja antoi siinä muutaman varteenotettavan vinkin tulevia tansseja varten.

Tiiriöön tulimme joskus kellon lyödessä 18.20. Kun aikaa oli, niin autontankkaus ja sitten nokka kohti määränpäätä.

Klo 19 oli vielä hyvän aikaa tullessamme Satulinnan pihalle. Siinä vielä turistiin tanssimaailmasta. Siinä Satulinna-kylttiä katsoessani silmiin pisti sana tanssiravintola. Tota noin....., olen aina pitänyt Satulinnaa täysiveroisena tanssilavana. Mikäköhän funktio tämäkin on?

Siinä sitten vähitellen sisään hämärään etuaulaan. Oli yhtä viileää, kun viime kerralla tulin hyvissä ajoin paikalle. Tiketit maksuun erikoishinnoin ja samaan rahaan narikka. Pikku hiljaa siirryimme Hurmioon. Oli aika jännä tilanne nähdä miten nikki vastaa annettua mielikuvaa. Se mikä hämmästytti ja ehkä jopa järkytti oli daamien nuori ikä. Ilmankos ei ole tullut tutuksi, kun ei tule ihan näin nuoria haettua lavoilla.

Kakun ja kahvin/teen kimppuun ja Hurmion ylätasanteen täytti puheensorina. Siinä puheen lomassa jokainen kertoi nikkinsä ja toinen sai kertoa tästä toisesta jotakin. Siis positiivistä. Osa nikeistä jäi kuulematta, kun alakerrassa oli orkesterien äänentestaus meneillään.

Ensivalssin soidessa Sinitaivaan soittamana valuimme kukin aikanaan alakertaan. Itse siinä istahdin daamituolirivistöä vastapäätä. Osa oli jo päässyt valssin makuun. Daamirivistö alkoi muodostumaan omalta kohdalta erittäin epätasapainoisesti. Hakurivissä ja sen ääripäässä oli valtaosin nuoria naisia tanssikerhojen verkkatakit päällä. Valssia seurasi humppa. Edelleen takamus pysyi penkissä. Varttuneempaa daamistoa oli paikalla vain kourallinen tässä vaiheessa.

Siinä sitten huomasin jälleen kurssikaverin istumassa lähellä kassakonetta ja oitis harpoin miestä jututtamaan. Ihmettelin, kun ei miestä näkynyt sunnuntaina kurssilla. Kerroin paikan, kellonajan ja kolmasti kehotin tulemaan huomenna foxia oppimaan.

Siinä taisin jotakin daamia tanssittamaan ennen naisten puolituntista. No joka tapaukessa se puolikas alkoi kello 21 ja heti takaoikealta minut yllätettiin humpalle. Siinä nikkiläistä vietäessä kuulin, että on ollut tanssiharrastuksessa edellä aikaansa. Sen minkä nuorena oppii, niin vanhempana taitaa. Tämähän pätee tanssiinkin. Seuraavakin oli tuttu tanssitettava. Jivetyyppistä siitä tanssittiin ja oltiin nyt vakavia. Tai no yritettiin olla. Loppujen lopuksi ei yhtään hullumpi alku illalle.

45 min setin jälkeen Sinitaivas toivotti tervetulleeksi Finkut. Ilmeisesti osa tanssijoista kokee jotakin Finlanders-kammoa, kun kahta luottodaamia ja erästä viehättävää härkänaista ei näkynyt missään. Muutenkin daamisto poikkesi hyvinkin paljon siitä mitä olen tottunut Satulinnassa näkemään. Jos alkuilta näytti hyvinkin harvalta, niin ensimmäisen naistenhaun jälkeen porukkaa alkoi olla jo mukavasti. Ennakkoon olisi odottanut, että paikka tulisi aivan täyteen. Mitään megaruuhkaa en kyllä havainnut parketilla koko illan aikana. Kari Tapio sai viimeksi kyllä enemmän väkeä liikkeelle. Se ei pelkästään näkynyt, se tuntui myös.

Daamirivistössä näkyi eräs mielenkiintoinen seikka. Kokeneet ja varmasti myös kurssitetut daamit olivat luoneet rivistön suoraan kohti salin peräosaa. Samalla se kuitenkin jälleen pienensi tanssitilaa. Kun rivistö muodostaa kokonaisuutena suorakulman, niin koen sen hakemisen sieltä hankalalta. Olen vaan tottunut siihen normirivistöön. Naisia oli valtavasti enemmän, kun miehiä sinä iltana. Tuntui, että noin 1/3 jäi aina riviin, varsinkin naisten ollessa hakuvuorossa.

En ole missään nähnyt niin paljon kädenalitanssijoita, kun sinä iltana. Varsinkin Teehuone oli jossakin vaiheessa näiden täyttämä. Muutenkin etenevät tanssivat saivat katsoa väylän tarkkaan. Itsekkin hairahdin kerran tälle kielletylle alueelle. Salin perällä se etenemisväylä ei ollút juurikaan 1,5m leveämpi.

Siinä illan aikana eräs luottodaami kysyi onko mukanani varapaitaa, pyyhettä jne. Ei ollut sanoin. Eihän täällä voi tänään tulla kuuma. Kuinka väärässä olinkaan....taas. Eipä ollut edes niitä pyyheliinoja. Onneksi toiletista löytyi helpotusta. Yritän muistaa nämä viisaat sanat seuraavalla kerralla tai sitä seuraavalla. Luottodaamin kanssa tuli danssatuttua illan ainoa valssiparikin. Perusneliöö veivattiin. Jospa tuolta kurssilta saisi apuja asiaan.

Naisten tunnista en ole paljon kertomista. Joskus klo 23.10 minua haki humpalle eräs hieman varttuneempi daami. Minähän en hausta kieltäydy. En varsinkaan, jos kyseessä on humppa. Tässä kohtaa olisi pitänyt antaa kylmästi pakit, jos olisin tiennyt mitä seuraavan noin 6 min aikana tapahtuu. Se mitä tanssittiin ei ollut kyllä humppaa, ei buggia, ei jiveä. Se oli repimistä ja riuhomista alusta loppuun. En tajunnut siinä välissä avata suutani, vaan parin puolikas meni samaan tahtiin. Eikä sitä tanssia viennyt kukaan oikeastaan. Vaivoin sain daamin pidettyä siitä Teehuoneen aukon kohdalla. Kävi hyvin selväksi, että se repiminen oli muille pareille vaaraksi. Niin lähellä ne kyynärpäät menivät muita. Ehdottomasti epämiellyttävin tanssikokemus sinä lähes kahden vuoden aikana, kun olen tätä harrastanut. Kädet on vieläkin hieman hellänä. Seuraavalla kerralla tälle daamille nousee kyllä punainenkortti.

Huomattavasti mielyttävämpi kokemus oli, kun haettiin cha chaalle. Kerroin daamille, etten osaa kyseistä tanssia, mutta sopiiko, että mennään vaihtoaskeleilla? Sehän passasi mukavasti ja sitä rataa.
Illan viimeinen humppa meni kävellessä, kun sitä erikseen pyydettiin. Eipä ollut varaa tuossa haraa vastaan.

Jossakin vaiheessa iltaa daamirivistöön oli ilmestynyt tuttu kasvo. En heti tajunut mistä muistin hänet. Tämä eksoottinen tumma kaunotar oli ollut kesällä -07 Riutan narikkaa hoitamassa. Tanssin lomassa utelin, että missä vaiheessa Riutan kesäohjelma onkaan. Kehotin pitämään kiirettä, sillä Pavilla se on jo aika valmis.

Jos sitä sosiaalista kanssa käymistä oli ollut alkuillasta, niin sitä tuli harrastettua loppuillastakin. Bongasin siitä Matin istumasta ja pitihän sitä miestä jututtaa. Siinä keskustelun jälkeen tuli mieleen muutama lisäkysymyskin. Toivottavasti tätä perin vaatimatonta miestä pääsee joskus toiste kanssa jututtamaan. Siinä tuli toista tuttua jututettua. En tälläkään kertaa tajunnut kysyä nikkiä. Mukava oli jälleen jutella. Jospa sen nikin muistaisi kysyä sitten seuraavalla kerralla.

Siihen viereen tuli joku palstalainen, joka uteli, että millaisen tanssijutun meinaan tästä illasta kirjoittaa. Paha oli vielä sanoa, koska iltahan oli vielä pahasti kesken. Kyseinen herra on aikamoinen mysteeri. Utelin nikkiä...ei kertonut. Mielenkiintoista..

Loppuillasta alkoi väsymys todella painaa. Varsinkin päätä. Vauhti vaan ei tuntunut hyytyän.
Huomasin, että pari palstalaisdaamia istuu rinnakkain ja ajatuksena oli, että kumpikohan lähtee tanssimaan. Asetelma jämähti ja vasemmalta vietiin toinen tanssimaan. Taisin tehdä jonkin etikettimokan tässä, -heh. Palasin penkkiin jatkamaan turinoita.

Illan viimeinen jive oli todella raju, mutta hallittu. Siinä lähti pari kertaa otekin  irti. Daamille näytti riittävän vain yksi tanssi tätä ja hän poistui sen jälkeen suoraan narikkaan. Olipas erikoinen tilanne.

Paikalla oli kaksi pätevää orkkaa. Sinitaivaan volyymit olivat vaan paremmin kohdallaan. Se esiintymiskorokkeen osa on aikamoista uhkapeliä korville.

Muistaakseni Sinitaivas lopetti illan ja eikä ilta loppunut yhtään liian aikaisin. Tappiin asti oltiin ja mehut oli imetty finaaliin. Narikan jälkeen näppäisin parit valokuvat ja aulasta nappasin tukevan nipun Tanssiviihde-lehteä kurssille vietäväksi.

Toiset 3 km kävelin kotiin ja kotiovea kolkuttelin 03 maissa.

Ilta kokonaisuutena 3 ja puolikkaan tähtösen arvoinen.