Humppis                                                     Lauantai 15.3.2008

Tulipunaruusut riman yläpuolella

Lauantai 15.3.2008

Kehnot kelit, kipeä varvas ja onnettomantasoiset tarjonnat myös (Ruusu/Klabbi ja Satu/Turun kauhukaksoset) saivat harkitemaan joko kotiinjääntiä tai sitten vain pistäytymistä naapurissa eli Pesäkalliolla (8,5 km).

Kuntotalo ei tule kyseeseen sen paremmin kehnon lattiansa kuin varsinkaan paikallisen väen nuivan suhtautumisen vuoksi. (Tuota suhtautumista moitti eräs Pesikselle ilmaantunut Tampereen tyttökin illalla taas.) Ei sekään olisi riittänyt, että Varjokuva siellä ehdottomasti lähipaikoista parasta musiikkia olisi tarjonnut. Vastahan nuo tuli juuri edellisenä iltana Jäkessä kohdatuiksi.

Tuohon jälkimmäiseen, Pesäkallio, sitten sorruin, vaikka aika tovi pitikin kärryä kaivaa kinoksen alta ja raapia laseja jäistä.

Onneksi näin parkkiin asettuessani ohi kävelevän paikan vakitanssitettavistani pitkäaikaisimman, joten sisälle uskalsin mennä itsekin.

Tuon edellämainitun kanssahan sitä enin aika tulikin tanssituksi (4+3 hakua). Jonkin ajan kuluttua ilmaantui myös kaikkein pisimpään tanssihistoriani aikana tuntemani (v:sta 1994) itäisen naapurikaupungin tanssijatar, jonka kanssa on pari kertaa oltu tanssia opettamasssakin. Noitakin aikoja nyt muisteltiin kuuden kappaleen ajan.

Taitavin ilmestyi vielä myöhemmin ja oli vain hetken vapaana, joten hyvä että edes kerran ehdin tanssittaa. Sitten jo kävi noutamassa kilpailuista palaavan kultansa paikalle.

Kahden tuntemattomankin kanssa tanssin. Ensimäistä hain itse, kun olemus (ja rannelaukku) antoivat odottaa kohtalaista tanssitaitoa. Alkutaipaleella tosin vasta oli. Siitä se lähtee.

Toinen ennen näkemätön tuli oikein juosten hakemaan naistentunnin alkupuolella. Vauhdikkasti myös foksattiin. Kaikenlaiset temput kokeilin, mutta hienosti pysyi mukana. Ukkonsa kanssa liikkeellä, joten eipä tuosta sen enempää sitten iloa ollut.

Sitten, naistentunnin puolivälissä (ko. jakso osuu Pesiksellä välille 22.00-23.15) toteutui se, mitä peläten aina siellä joudun välttämään esilläoloa naistentunnilla: eniten väistelemäni onnistui löytämään minut piilostani.

Päälattialle en lähtenyt häntä sille Markkolan ylinopealle viemään, vaan kohtaloani uhmaten johdattelin autiolle kahvion tasanteelle, missä sentään oli ainakin riittävästi tilaa. Ko. rouva kun ei nimittäin lankaan ymmärrä olevansa (paljosta harjoittelusta huolimatta) aivan liian hidas, jäykkä ja raskasliikkeinen niitä nopeita kanssani tanssimaan, joille aina hakee. Arvaileekin kaiken aikaa, mikä vielä lopullisesti varmistaa epäonnistumisen. Itse en häntä hae koskaan.

Onneksi (ja onnettomuudeksikin) ketään muuta ei sitten ylätasateelle niitä kappaleita tanssimaan tullut. Niinpä sain rauhassa nauttia katselijoiden ivallisista ilmeistä (aina menee miehen piikkiin, jos tanssi ei suju).

Noiden kahden kappaleen jälkeen olisi pitänyt poistua heti, vaikka naistentunnista oli vielä reilut parikymmentä minuuttia jäljellä. En kuitenkaan saanut lähdetyksi ennen kuin vasta tasan 23.00.

Tanssitilaisuudet osaltani jäivät siksikin vähiin, että Tulipunaruusut sekoilivat juuri ennen naistentunnin alkua jotenkin laitteinneen ja päättivät lopulta laittaa siihen väliin settinsä viimeiseksi pariksi polkat, ja sitten vielä levynpyörittäjä päätti niiden perään tarjota masurkat.

Ihan viime sekunnilla sain kuitenkin seuraavaksi tuleville tangoille haetuksi haluamani vaikka valo jo sitten heti portailta parketille astuttaessa vaihtuikin punaiseksi kertoen naistentunnin alkamisesta.

Kriittinen vaihe, sillä siinä portaiden yläpuolella miesmuurin eturivissä seisten joutuu ottamaan melkoisen riskin, että valo vaihtuukin juuri, kun on aikeissa lähteä kohdetta kohti.

Vetäytyminen ei siitä nopeasti enää mitenkään onnistu, joten katastrofi on odottamassa. Joutuu naisten armoille, ja juuri sitä pyrin aina välttämään.

Koska siis oli selvää, ettei kukaan sellainen minua enää hakisi, jonka voisin toivoa niin tekevän, oli ainoa ratkaisu nykäistä nuttu niskaan ja suunnata narikkaan.

Ulkona odottikin taas talvi: 6 astetta pakkasta ja lasit ihan jäässä.

Kolmetuntiseksi jääneen illan saldoksi muodostui todella onneton 8/7.

Näinköhän tänään enää minnekään Järvenpäähän kannattaa lähteä, jos yhtä paha alamäki jatkuu. Siellähän näillä näkymin ei tule tanssituksi askeltakaan.

(19/5 - 8/7 - 0/0?)