Mikko                    Foxin alkeet, jenkan ja valssin jatkoa

Satulinnan tanssit muistuttivat olostaan väsymyksenä heti herättyäni sunnuntaiaamuun. Hieman taisin siitä aamupalaa syödessäni kerrata tanssiaskeleita.

Lähtö oli vakio täältä päästä 12.25 bussilla. Siinä bussissa istuessa en voinnut, kun hymyillä erään rouvan ihmetellessä miten sama matka voi olla kalliimpi toisella vuorolla. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun samainen rouva saa suupieleni kääntymään hymyyn.

Perille päästyäni lompsin suorinta tietä läheiseen Siwaan. Aamiainen oli ollut aika vaatimaton ja muuten jääkaapissa ei valon lisäksi paljoa muuta ollut. Viime sunnuntaista olin oppinut, että kannattaa todella syödä tukevasti. Tulossa olisi fyysinen päivä ja kotona olisin vasta viiden tunnin kuluttua.

Kaupasta lähdin astelemaan kohti rautatieasemaa. Siinä tuli ohitettua tämä uusi Atomi-kauppakeskus. Sää oli harmaan keväinen.

Rautatieasemalla istahdin odotushuoneen penkille. Kaivelin siinä kaikessa rauhassa murkinat esille. Kolmiovoileipä meni sujauksessa tuulensuojaan. Siinä maustettuja jauhelihapuikkopakettia auki repiessä kävi mielessä, että voisikohan näitä lämmittää missään. Tovin mietin eri vaihtoehtoja ja hylkäsin ajatuksen. Ihan hyvää olivat kylmiltäänkin.

Syötyäni suljin silmäni ja nojauduin taaksepäin. Ajatukset viillettivät launtaissa ja viime sunnuntain kurssissa. Kun tanssitaidon oppiminen vaatii harjoiteltuja toistoja, toistoja toiston perään ja vielä niitä toistoja. Äkkisältään ei tullut mieleen paikkaa missä voisi harjoitella. Vilkuilin oikealla ja mieleen juolahti hyvä idea...ainakin omasta mielestä.

Siinä odotus-salin vieressä on kapea käytävä, jonka kautta mennään WC-tiloihin. Otin kimpsuni eli olkakassin ja takin. Tilan lattia vaikutti oikein hyvältä treenaamisen. Tein siinä valssinalkeita ja hieman uuttakin, nyt kurssilla opittua. Sitä käännöstä mikä vie oikealle. Samoin foxia tuli askellettua, sekä eteen ja taaksepäin. Hyvin tuntui askeleet sopivan näin yksin tanssiessa.

Ilmeisesti se treenaaminen oli ulkopuolisista huvittavan näköistä. Siinä ensin muutamat vesselit virnuilivat minuun päin. Sitten vanhempi mieshenkilö tuli ihan siihen lasin eteen katsomaan puuhastelujani. Viimeinen pisara oli nuori pariskunta, jolle esitykseni taisi olla sunnuntain huumoriannos.

Luonto kutsui toilettitiloihin. Ei muuta, kun €-kolikko sisään ja hotelli helpotukseen sisään. Käsien pesun jälkeen taas välähti. Täällä on hieman kuuma, mutta rauha on rikkomaton. Tila on tietty pienempi, mutta tänne ei näe muut, kun valvontakamerat. Ei muuta, kun jälleen askellusta kehiin. Muutaman kerran olkapää osui lämpöpuhaltimeen, joka hurahti käymään. Harjoitukseen tahtia tasasi ja rytmiä antoi paikallinen pumppu, nimeltä Pulppuavatputket.

Siinä pistin eräälle daamille viestiä vallitsevasta tilanteesta. Sain takaisin aika vinoilevan teksarin takaisin. Oli pakko soittaa ja puhuimme luultavasti tunnin tai reilusti ylikin.

Ajan kulua ei voi estää ja melkein kiireellä lähdin asemalta kohti Karan koulua. Ovet olisivat auki kuulemma klo 16.15. Pihaan tullessani näkyi jo parit kurssilaiset. Ovi oli ja pysyi lukittuna. Missäs meidän kurssittaja onkaan? Tulihan hän vihdoin ja sisään päästiin. Otin Satulinnasta ottamani lehdet esiin ja levitin ne läheiselle pyötätennispöydälle. Kehotin muita ottamaan niitä mukaan.

Jos kurssin aloitus oli ollut daamialijäämäinen, niin toinen kerta pahensi sitä tilannetta. Nyt miehiä oli viisi daamien kolmea vastaan. Satulinnassa tekemäni mainospuhe ei näämmä tehonnut. Kurssikaveria ei näkynyt missään.

Foxilla aloitimme jälleen. Ensin viime kerran lämmittelyä ja lisäksi uutena asiana käännöstä oikealle. Totesin tämän olevan helpompaa, kun tangonkäännös. Ilmeisesti tällä miehityksellä tanssinopettaja tulee olemaan parini aina, kun mahdollista. Muulloin saan tehdä harjoitukset yksin. Opettajan kanssa foxitreeni meni lähes virheettä niin pitkään, kun ei puhuttu siinä tanssiessa. Ope kehotti tulemaan tiistaisin oleviin kuntotansseihin. Samoin, että taidan joskus mennä Läyliäisten kuntotansseihin. Juteltiin niistäkin ja sitä kautta Riutan ja Pavin avajaisiin.

Foxin jälkeen jatkoimme jenkalla. Kolmella askeleella ja hyppy vasemmalla jalalla. Sitten kolme askelta ja hyppy daamin eteen sekä neljällä hypyllä ympäri. Tuntui todella helpolta jenkalta minulle. Ei ole koskaan ollut näin helppoa. Kunhan vaan muistan antaa käden liukua daamien selässä. Tästä sain hieman noottia. La-ilta niitti nyt satoaan ja väsymys tuntui jenkkaa enemmän tanssiessa. Varaamani vesi tuli juotua loppuun. Samalla mukaan otettu pyyhe tuli tarpeeseen. Koskakohan sitä uskaltaisi kokeilla jenkkaa lavoilla ja mistä löytyisi daami, joka kestää jenkkani. Elettään toivossa.

Kuulin siinä mielessä huonon uutisen, että seuraava kurssikokonaisuus Lava jatko 1 on miehen pitämä ja sinne pitäisi ehdottomasti saada sitten pari mukaan. Älkää edes kuvitelko, että tanssin miehen kanssa. No way.

Täytyy kyllä nostaa hattua kurssilla olevalle nuorelle miehelle. Kaveri sai ansaittua kehua kuntotansseissa, kun ennakkkoluulottomasti haki varttuneempia daameja. Muutenkin kaveri on suosittu. Eräskin daami "karkaa" monasti hänen harjoittelukaveriksi. Siinä jää saman ikäinen mies sitten ilman paria. Voiko kurssillakin saada pakin. Näemmä voi. Tämä nuori kaveri sai valita toisen tunnin viimeisen lajin, joka on valssi.

Kuten foxissa, niin myös valssissa otettiin kertausta viime sunnuntaista. Murheekseni huomasin, että asemalla ottamani askelkuviot olivat osittan virheellisiä. Näin se muisti tekee tepposet. Sain siinä onneksi askelkuvion aika nopeasti toimimaan. Opettaja sanoi siinä, että tällä minun kannattaisi edetä tanssiessa. Jättää se perusneliö kuvion sisään, eikä aloittaa sillä. Tätä täytyy opetella lisää, koska se perusneliön veivaaminen on tuntunut daameista jotenkin turhauttavalta. Sanoin ja ilmein. Sitä viime kertaista käännöstä kerrattiin. Aika hyvin meni yksin, mutta meillä kaikilla tuntui olevan siitä ongelmaa. Olin siinä opettajan toimiessa parina aivan pallo hukassa. Kello armahti meidät ja tämän sunnuntain kurssi oli ohi.

Pirssin tilasin pihaan ja kotia kohden. Jälleen ennen sunnuntaita on askellusta kotona treenattava.

Toivottavasti myös ensi kerta menee myötätuulessa.