Järvenpäähänhän olin itseni merkinnyt ja kyytioptioonkin lupautunut. Tuo kun ei kuitenkaan toteutunut, taivuin (äärimmäisen, jopa hävettävän helposti) seireenin kutsuun ja havaitsin ennen kolmea olevani jo matkalla kohti itää.

Mitäpä tuollainen parisataa kilometriä haittaisi, kun hyvää seuraa on tarjolla.

Seireenin kumppani pudotettiin matkan varrella Kouvolan asemalle ja jatkettiin pyrynä (oikeasti kuitenkin kuiva ja lumeton keli) kohti rajaa. No, Lpr:n ABC tosin piti (mennen tullen) tsekata.

Ajoissa (17.00) oltiin perillä Töllillä ensivalssien kaikuessa yläkerrasta. Autokin saatiin ihan lähelle ulko-ovea.

Sinne vain sekaan ja tuttuja tähyämään. Olihan näitä, kuten siellä aina. Ihan alkuun kuitenkin paineltiin evästyksen kanssa ja hänen pyynnöstään ihan tapponopeat buggit (tai mitä nyt siinä tultiin tehneeksi). Kurkku kuivui kuin Aral-järvi. Onneksi on vettä tarjolla ja viljalti -ilmaistakin, eikä enää makuhaittoja.

Lattialla oli paikoitellen kinoksittain jarrupulveria, joka kuitenkin katosi kiusallisen nopeasti kengänpohjien ja housunpunttien myötä. Loppuilta varsinkin oli varsinainen Disneyn jääshow. Jännitystä peliin.

Milloinkahan paikan parketti (melkoisen kulunut muuten jo) saataisiin toimimaan No, vahinkoja ei sattunut, vaikka melko bambimaisia kuvioita tuli itse kukin tehneeksi, kun tossunpohja ei saanutkaan otetta plaattiasta.

Mieluisin tuttukin ilmaantui aikanaan, mutta niin suosittu oli (kuten aina), että vasta juuri ennen naistetuntia sain kiinni. Kahdeksan kappaleen verran sitten nautittiinkin putkeen (ja kuuden vielä myöhemmin).

Kahviossa kului aikaa myös mukavasti -kakkukahvien ja lonkeronkin merkeissä, vaikka edellisillan Kuntsin synttärisankari tosin pitäytyi visusti vissyn juonnissa. Valkenee se maailma siitä.

Paikan vakiväeksi kasvaneita (ja vasta kasvamassakin olevia) tuli pääosin tanssitettua. Kahta tuntematonta, mutta taitaviksi havaitsemaani tanssitin. Toinen varsinkin oli erittäin kevyt vietävävä boogiessa ja vastaavissa virityksissä.

Sykehän se siis siellä soitteli. Eivät olleet keskiviikkoisen Pressan keikkansa jälkeen vanhaa haahuilijaa unohtaneet, koskapa iloisesti moikkailivat soittotoimessaan, kun ohi tanssittiin.


Viimeiset valssit jätettiin väliin, kun illan päätösslowarit oli saatu mieluisissa kokoonpanoissa saaliiksi.

Paluumatkalla sitten tosiaan käytiin vilkkaan puhelinyhteyden jälkeen vielä täyttämässä maarut (kolmen koplana) Lappeenrannan ABC:lla (valtava laitos -maan suurin kuulemma, sanoi seuran paikkakuntalainen).

Kotimatkan pääosa meni pulisten ja välillä iiihqujen herkkien ajaksi hiljentyen.

Kouvolasta Lahteen annettiinkin sitten salsan paukkua täysillä (Salsa Superstars cd:ltä).

Aika tavalla väsytti kotiin tullessa, mutta luomi ei silti ajon aikana lupsahtanut, vaikka vasta yhdeltä kämppääni könysin. Yli kymmenen tunnin keikka, mutta kannatti!

Illan saldo ei siten ollutkaan lähelläkään sitä uumoilemaani (Jäken odotusarvoa) 0/0. Päin vastoin tulikin tanssittua yhden kappaleparin verran enemmän kuin perjantaina "kantapaikassani" Järvenpäässä. Silloin siis 19/5 , nyt 17/8. Aktiivisempia naisia?