Kaminiitto
Tarkoitukseni oli
mennä katsomaan Oobuun, kun ruotukaveri oli rangaistuksena
tekstareistaan uhattu pistää raahaamaan ristiä pitkin katuja. Onneksi
sentään riitti, kun hän tavasi muutaman lauseen raamatusta lämpimissä
kirkon sisätiloissa. Öksyin matkalla tapani mukaan ja päädyin
Ruisrokkiin jatkoille. Tullessani kylpylän parkkipaikalta ulko-ovelle
ajattelin, että pitäiskö heti palata hakemaan autosta jotain kättä
pitempää mukaan kun ensimmäistä miestä siinä kärrättiin jo
ambulanssiin. Väki oli keskimäärin selvästi varttuneemmasta päästä
tammenlehvät rinnassa. Kova jytä oli päällä. En meinannut sekaan sopia.
Mirrit kaulassa joku huru-ukkoporukka soitteli humppaa ja valssia,
taisi siinä olla joku tangokin olla seassa.
Kun valtion
myöntämä hautausavun ennakko oli käynyt vähiin, niin ei ollut varaa
ostaa tiskiltä mitään vaan piti veivata tanssilattian puolella koko
ajan ja pika pikaa käydä siinä sivussa hörppäämässä raanasta vettä
huusin puolella. Mutta ihan mukava ilta. Loppureippailuna sain kaivaa
pirssin lumen alta, jotta pääsin ajamaan hankirallia takaisin kirkolle
muiden tanssikohjojen kanssa.
Kun jalka jäi jotenkin
vipattamaan, niin sunnuntaina eli pääsiäispäivänä piti vielä mennä
Auran Nuortentalolle. Heitettyäni palttooni narikkaan, syöksyin salin
puolelle. Mutta mitä, mitä, mitä?? Sama smokkiporukka oli taas
lauteilla täälläkin. Vissiinkin tilanne on sen sorttinen, ettei
Muinais-Suomesta löydy kuin yksi pumppu joka osaa soittaa
tanssimusiikkia. Uteliaisuus heräsi sen verran, että piti oikein kysyä
mitä ne olivat miehiään. Pomo kuulemma on sen kuuluisan laulajapojan
isä, muut ovat enempi musiikin opettajia (vast.) ympäri Suomea. Pumppu
käyttää nimeä Martti Metsäkedon orkesteri. Soittavat kuulemma parasta
tanssimusiikkia, mitä maasta löytyy. On niin viimisen päälle
tanssittavaa, että pystyy jopa istuttamaan kaikki Blunkankin
koreografioiden askeleet iskuille.
Ilmestyi sinne toinenkin
orkesteri – Taikakuu. Hätästä porukkaa. Mihin lie pojilla kiire.
Äkkiseltään olisi luullut, että keikkapalkka on sidottu siihen miten
nopeasti pystyy kunkin kappaleen soittamaan. Sellaista rallia harvoin
kuulee ja näkee – onneksi.
Ihmistä oli kuin pipoo. MMo:n
soittaessa tanssilattialla oli niin oli ahdasta, ettei jalkaa meinannut
saada partnerin jalkojen väliin sitten millään. Taikakuun
soittovuorolla kahviossa etuiltiin jonossa ja tapeltiin istuinpaikoista
tosissaan. Järjestäjät hykertelivät käsiään kuin entiset juuttaan
miehet pääsiäisenä. Että sellaista oli meno maailmalla.
maanantai, 24. maaliskuu 2008
Kommentit