Kaminiitto  

Tarkoitukseni oli mennä katsomaan Oobuun, kun ruotukaveri oli rangaistuksena tekstareistaan uhattu pistää raahaamaan ristiä pitkin katuja. Onneksi sentään riitti, kun hän tavasi muutaman lauseen raamatusta lämpimissä kirkon sisätiloissa. Öksyin matkalla tapani mukaan ja päädyin Ruisrokkiin jatkoille. Tullessani kylpylän parkkipaikalta ulko-ovelle ajattelin, että pitäiskö heti palata hakemaan autosta jotain kättä pitempää mukaan kun ensimmäistä miestä siinä kärrättiin jo ambulanssiin. Väki oli keskimäärin selvästi varttuneemmasta päästä tammenlehvät rinnassa. Kova jytä oli päällä. En meinannut sekaan sopia. Mirrit kaulassa joku huru-ukkoporukka soitteli humppaa ja valssia, taisi siinä olla joku tangokin olla seassa.

Kun valtion myöntämä hautausavun ennakko oli käynyt vähiin, niin ei ollut varaa ostaa tiskiltä mitään vaan piti veivata tanssilattian puolella koko ajan ja pika pikaa käydä siinä sivussa hörppäämässä raanasta vettä huusin puolella. Mutta ihan mukava ilta. Loppureippailuna sain kaivaa pirssin lumen alta, jotta pääsin ajamaan hankirallia takaisin kirkolle muiden tanssikohjojen kanssa.

Kun jalka jäi jotenkin vipattamaan, niin sunnuntaina eli pääsiäispäivänä piti vielä mennä Auran Nuortentalolle. Heitettyäni palttooni narikkaan, syöksyin salin puolelle. Mutta mitä, mitä, mitä?? Sama smokkiporukka oli taas lauteilla täälläkin. Vissiinkin tilanne on sen sorttinen, ettei Muinais-Suomesta löydy kuin yksi pumppu joka osaa soittaa tanssimusiikkia. Uteliaisuus heräsi sen verran, että piti oikein kysyä mitä ne olivat miehiään. Pomo kuulemma on sen kuuluisan laulajapojan isä, muut ovat enempi musiikin opettajia (vast.) ympäri Suomea. Pumppu käyttää nimeä Martti Metsäkedon orkesteri. Soittavat kuulemma parasta tanssimusiikkia, mitä maasta löytyy. On niin viimisen päälle tanssittavaa, että pystyy jopa istuttamaan kaikki Blunkankin koreografioiden askeleet iskuille.

Ilmestyi sinne toinenkin orkesteri – Taikakuu. Hätästä porukkaa. Mihin lie pojilla kiire. Äkkiseltään olisi luullut, että keikkapalkka on sidottu siihen miten nopeasti pystyy kunkin kappaleen soittamaan. Sellaista rallia harvoin kuulee ja näkee – onneksi.

Ihmistä oli kuin pipoo. MMo:n soittaessa tanssilattialla oli niin oli ahdasta, ettei jalkaa meinannut saada partnerin jalkojen väliin sitten millään. Taikakuun soittovuorolla kahviossa etuiltiin jonossa ja tapeltiin istuinpaikoista tosissaan. Järjestäjät hykertelivät käsiään kuin entiset juuttaan miehet pääsiäisenä. Että sellaista oli meno maailmalla.