Mikko

Tuossa muutama viikko sitten tuli luettua pitäjän paikallislehteä. Kannessa oli tavalliseen tapaan mainos keitä esiintyy paikallisessa ravitsemusliikeessä. Janne Tulkki oli artistina nimenä tuttu. Miehestä on kirjoiteltu täällä varmasti niin pitkään, kun muutti paikkakunnalle asumaan.

En tuota paljoa miettinyt silloin. Taisin silloin jo ajatella seuraavaa Järvenpään tai Satulinnan iltaa. Edellä mainitut illat tulivat ja menivät.

Tuossa alkuvuodesta etsin, kerjäsin tietoa, milloin alkaisi se odotettu alkeiskurssin jatko-osa, sisältäen foxikurssin.

Tulevan kurssin aiheuttamat kustannukset ja digilaitteen osto pakottivat siirtämään seuraavat tanssit myöhäiskevääseen. Eikä kaikkia Satulinna-tansseja ole vielä kokonaan maksettu.

Kun mies on jostakin oudosta syystä innostunut tanssiharrastuksesta tai tullut siitä ehkä jossakin määrin jopa riippuvaiseksi. Vielä, kun innostus ja taito kulkisivat käsikädessä, niin auttaisi asiaa. Jos EU joskus pistää kaikki riippuvuutta aiheuttavat asiat pannaan, niin pelkään minä, että lavatanssit kuuluvat tähän kategoriaan. No joo..takaisin asiaan.

Joskus viime viikon puolessa välissä päässä alkoi hahmottua ajatus, että jos sitä pitkästä aikaa kävisi Catiscassa. Lopullinen varmuus tuli perjantai-iltana.

Launtaina katselin jälleen tuota DVD:tä. Erityisesti tangoa yritän hahmottaa. Ihan vaan varoiksi, jos illalla joutuu tanssimaan....siis joutuu. En alun perinkään ollut aikonut tanssia tänä iltana. Jos rimakammo Riutalle oli korkea, niin tässä kylässä se tanssikammo on kokoluokkaa Berliininmuuri tai lähempänä Kiinanmuuria.

Päivän kallituessa kohti iltaa pirautin varmuudeksi baariin kysyäkseni mihin aikaan soitto alkaisi. Toisesta luurista kerrottiin, että orkesteri aloittaa noin klo 21.30 ja illan tähtiartisti lähempänä puolta yötä.

Vilkaisu aikarautaan ja huomasin, että tässähän on mukavasti vielä aikaa silitellä illanasuste ja käydä kävelemässä puolikas tour de Lopen kylä.

Mukava oli 54 pitkin kävellä Jokiniemeen ja sieltä takaisin koulukeskuksen kautta kotiin. K-kaupan eteen oli pysäköity keikkabussi. Tuota ei tarvinnut edes arvata. J.Tulkinkuvat koristivat auton kylkiä ja taisi se kuva olla takanakin.

Kotona lenkkihiki suihkulla karkoittaen ja hiustenkuivaajalla takatukka kuivaksi. Edessähän tuota karvapehkoa ei valitettavasti enään paljon ole. Hyvästi komee mies...no jos koskaan olen edes ollut sellainen.

Hajustetta kainaloon ja paitaa päälle housujen kera. Pinssin jätin kotiin. Tästä tulisi matalan profiilin ilta. En nyt kauheasti ole tätä tanssiharratettani mainostanut kunnassa. Takki päälle ja pipo päähän. Meikä on valmis viihteelle.

Linja-autoaseman kello näytti aikaa 21.25 ja kun matkaa olisi alle 500m, niin ehtisin ainakin ajoissa paikalle.

Tupakkateltan kautta uusitulle sisäänkäynnille ja sisään. Vasemmalla puolella olevaan narikkaan takki ja piletti käteen. Lipun hintaa 12€ voi pitää suht,korkeena, mutta eipähän tullut sitten kulkemis/yöpymiskuluja päälle. Väkeä oli tullut paikalle jo varsin runsaasti. Vielä ei ollut tungosta.

Siinä tepastelin kohti baaritiskiä. Katselin siitä sivusilmällä juomavalikoimaa ja päädyin vuoden 1952 Helsingiä varten kehitettyyn nykyään varsin suosittuun mietoon alkoholijuomaan. Samalla utelin, että löytyykö baarimikottaren päällä olevaa paitaa M-koossa. Ei löytynyt...harmi. Tämä paita sopisi Isännällekkin. Lonkeroa siemailessa kävelin tanssialueen reunaan.

Tulinen Sydän soitteli siitä menevää tanssimusikkia ja orkesterin vara-Janne lauloi. Osa väestä tanssi. Ahdasta näytti olevan lattialla. Kävelykengällä koitin lattian pitoa. Sitä kyllä oli. Ei kyllä vaaraa, että liukastuu.

Kävelin pelikoneiden vieressä olevaan loosiin ja istahdin alas. Katselin siinä ympärilleni. Paikka on remontoitu, sitten viime käyntini joskus vähän yli vuosi sitten. Siitäkin on jo aikaa kulunnut, kun ensimmäisen kerran kävin Catiscassa. Mieleen tuli 11.3.2000 ja eräs nainen.

Kun kunta on pieni. Alle 8000 asukasta näin talvisin, niin tuttuja naamoja näkyi vähän siellä sun täällä. Nimet ovat jäänneet johonkin menneisyyteen, mutta kasvot vielä muistaa.

Siinä yksin istuessa olo oli aika orpo. Vaikka 38 vuotta on tullut kunnassa vaikutettua, niin kaverit ovat siinä vuosin varrella vähentyneet.

Siinä viereissä loosissa istui vanhempi herrasmies. Puku päällä ja jokin merkki rinnassa. Oli pakko kysyä merkin tarkoitusta. Mies kertoi sen olevan veteraanitunnustus tai vastaava. Kerroin siinä harrastavani historiaa ja arvostavani suuresti sotaveteraaneja. Näiden miesten ja täytyy aina mainita myös naisten ansiosta saamme tanssia muutakin, kun ripaskaa. Ennen uuden juoman hankkimista kättelimme. Miehen puristus oli yhä jämäkkä.

Tiskillä sain jostakin syystä jälleen uuden lonkeron. Taisi olla tiskin toisella puolella olettamus. No eihän siinä mitään, kun toista juomaa nauttimaan.

Väkimassasta löysin tutun pariskunnan. Olivat olleet samalla alkeiskurssilla kanssani. Pariskunta myös tanssi illan aikana.

Hyvän aikaa ennen puolta yötä väkeä alkoi olla tungokseen saakka. Erityisesti tämä tungos tuntui tiskillä. En ole ollut aikoihin tälläisessä puristeessa.

Janneakin näkyi illan aikana, ennen lavalle astumista. Mies siinä otti limua itsepalvelumenetelmällä. Salin puolella taisi muutama fanikin saada nimmarin häneltä.

viimeinensatama.jpg

Nuo kaksi lonkkua alkoivat nousta nuppiin ja loppuillan join kahvin, colan ja muutaman tuoremehun. Sunnuntaina olisi ohjelmassa jotakin sellaista, ettei parannut olla edes vähää krapulaa päällä.

Aika tarkasti klo 00.00 porukan odotukset täyttyivät ja Janne Tulkki pääsi ääneen. Hyvin mies kyllä laulaa. Valitettavasti akustiikka, tekniikka eivät ole ihan tanssilavojen tasoa, joten Jannen tulkinta ei päässyt täyteen oikeuteen. Samoin väki piti sellaista metakkaa, että oksat pois.

Rannekellon viisareiden näyttäessä aikaa 00.25 kävin hakemassa takkini ja kävelin ulos pienen pakkasen kirpeyttämään yön.

image.asp?Image=Att1887%5Cwebatt_2007121