Kaminiitto
30.03.2008 - 21:03
Sinfonia vastaan iskelmäHelsingiin Sanomissa oli otsake "Töölönlahti ja tanssin Niskalenkki" (30.3..08 /C5). Ihan hyvä ja asiallinen juttu, joka toi taas kerran loistavasti esiin sen, ettei korkeakulttuuriväki pysty muuhun kuin tappelemaan veromarkoista.
Nämä raamatun Joosefit (".. pukeutui koreisiin vaatteisiin ja luuli olevansa toisia parempi") ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei heidän kuulu maksaa mitään heidän nauttimistaan huveista, vaan se on rupusakin asia. Tuotakoon tähän Hesarissa 25.7.07 ollut maininta: "Ralf Cothóni on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esim. heavyrockin hän arvioi edustavan tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa". Mainissa heijastelee vahvasti sinfoniabaletistien suuri inho myös tanssimusiikkia ja lavatanssia kohtaan. Yksi syy tietenkin on, etteivät korkeakulttuuriset osaa paritanssia, koska suurin osa on syönyt itsensä siitä pois tai sitten eivät muuten tiedä ruumiinsa hallinsa yhtään mitään. Happamia ovat joskus pihlajanmarjatkin puolin ja toisin.
Tässä en malta olla taas viittaamasta tangon alkutarinaan Buenos Airesissa. Ennen I maailmansotaa tango oli luokkatietoisessa BA:ssa ehdottomasti vain roskajoukon ja työläisten suosiossa. Yläluokan jupit tanssivat sitä korkeintaan bordelleissa ja hämyisissä kapakoissa. Nämä kuitenkin veivät tangon turistimatkoillaan Pariisiin, jossa mm. teatterin ja kabareen ideoimana mantereella syntyi tangomania. Samaiset turistit veivät aikanaan sivistetyn tangon takaisin BA:iin, missä siitä kehittyi Argentiinan lähes ainoa maailmanlaajuisesti tunnettu identiteettitekijä. Käykö populaarimusiikille Suomessa vähän samalla tavalla?
Miksi meidän täällä Suomessa pitää upottaa veromarkkamme 1800-luvun pop-musiikkiin eli klassiseen ts. Musiikkitaloon. Rahoittakoot ne, jotka siitä lajista pitävät. Ellei rahat riitä, joutaa kyseinen musiikkilajia hävitä Suomesta. Kyllä sitä maailmalta löytyy. Elämmehän globaalimaailmassa eli jokainen erikoistukoon siihen, missä on hyvä ja mikä taloudellisesti kantaa itse itsensä vaikka sitten yksityisellä sponsoroinnilla. Eli yhteiskunnan eurot on vedettävä Musiikkitalolta pois ellei vastaavaa osuutta löydy paritanssikulttuurille. Tasapuolisuus on usein myös oikeudenmukaisuutta.
Kommentti ylläolevaan:
Lutukolli 31.03.2008 - 12:52
Lutukolli 31.03.2008 - 12:52
Tulee
muistaa ettei tämä henkien taistelu, siitä minkälaista musiikkia sopii
esittää ole mitään uutta. Kansanmusiikin ensimmäiset painetut
sovituskokoelmat ilmestyivät 1800-luvun puolivälissä, jolloin
kehiteltiin sitä "oikean" kansanmusiikin mallia. Periaateenaan "ettei
muistoon eli säilyyn pantaisi muuta, kuin mikä on täydellisesti
kelpaava historialliseksi lähteeksi" säätyläistö muokkasi
kansanmusiikista mieleistään ja kertoi sen jälkeen kansalle, millaista
sen musiikki oli (tai ainkin millaista musiikin tulisi olla.) Sitten
sovitetuista kansansävelmistä tuli aatteellisten joukkoliikeiden synnyn
myötä tärkeä osa niiden musiikkia ja järjestökulttuurista kuin uusi
kertymä vanhemman (kansan)kulttuurin pinnalle. Iltamakultturin myötä
tämäkin musiikki soveltui sitten myös tanssiin.
Ja toisaalta onhan matalakulttuurimusiikki moneen kertaan hyödyntänyt myös noita korkeakulttuurin teoksia. Erilaisten musiikkityylien ja virtausten sävelkulkuja ja eri säveltäjien teosten osia on ahkerasti kautta aikojen lainailtu ja sovellettu iskelmiin. Tämä tuli hyvin esiin Risto Kukkosen ( Aavan meren täällä puolen : Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä ) väitöstilaisuudessa vastaväittäjän Pekka Jalkasen puheenvuoroista. Venäläisestä vaikutuksesta suomalaiseen populaarimusiikkiin voi lukea esimerkiksi Kurkelan ja Jalkasen artikkellista, joka löytyy verkosta osoitteesta; http://www.uta.fi/laitokset/mustut/populaarimusiikki/aineisto/pietari3.html .
Ja jos palataan siihen argentiinalaisen tangon 1900-luvun alun Eurooppaan tuloon, niin kerrotaan myös Argentiinalaisten diplomaattien silloin vannoneen, että heidän kotimaassaan tangoa tanssivat vain monin muinkin tavoin moraaliltaan kyseenalaiset ja synnissä rypevät alemmat kansankerrokset. Ja sehän olikin aivan totta, kuten Kamiiniitokin tuossa yllä toteaa.
Ja toisaalta onhan matalakulttuurimusiikki moneen kertaan hyödyntänyt myös noita korkeakulttuurin teoksia. Erilaisten musiikkityylien ja virtausten sävelkulkuja ja eri säveltäjien teosten osia on ahkerasti kautta aikojen lainailtu ja sovellettu iskelmiin. Tämä tuli hyvin esiin Risto Kukkosen ( Aavan meren täällä puolen : Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä ) väitöstilaisuudessa vastaväittäjän Pekka Jalkasen puheenvuoroista. Venäläisestä vaikutuksesta suomalaiseen populaarimusiikkiin voi lukea esimerkiksi Kurkelan ja Jalkasen artikkellista, joka löytyy verkosta osoitteesta; http://www.uta.fi/laitokset/mustut/populaarimusiikki/aineisto/pietari3.html .
Ja jos palataan siihen argentiinalaisen tangon 1900-luvun alun Eurooppaan tuloon, niin kerrotaan myös Argentiinalaisten diplomaattien silloin vannoneen, että heidän kotimaassaan tangoa tanssivat vain monin muinkin tavoin moraaliltaan kyseenalaiset ja synnissä rypevät alemmat kansankerrokset. Ja sehän olikin aivan totta, kuten Kamiiniitokin tuossa yllä toteaa.
Kommentit