...hauskuutteli Sinitaivas sekä itseään että tarkkakorvaisia tanssijoita Järvenpäässä.

Satulinnassa en lauantaina tullut tuohon audiopuoleen juurikaan saaneeksi otetta, kun heiluin milloin missäkin, ja väkeäkin oli tolkuttomasti kuulemista haitaten.

Basistin hiusmallia sensijaan ei voinut olla sielläkään havaitsematta. Uusi genre tulossa?

Joissakin kohdin sitten eilen kääntyi purskahdusten puolelle, kun heitetyt huulet ja pikkuväännöt sattuivat korviin.

Eräässä tuollaisessa tilanteessa sattui käsissäni olemaan jälleen kerran suomea vielä melko vähän hallitseva neitonen, jonka tiukatessa, mille nauroin, vastasin, ettei nuoren naisen ihan kaikkea välttämättä ole tarpeen vielä ymmärtääkään -äitinsäkin tulossa tänään ensikertaa käymään tytärtään tänne tapaamaan.

Taas olin myöhässä lähtiessäni, vaikka kaikkeni yritin. Nyt ei ollut asialla ulkopuolinen taho, vaan itse sain aikakapeikon aikaan siirtäessäni univelan tasoittamiseen tarkoitetut iltapäivänokoset (lääkärien suosittelemat 20 min) liian lähelle aikataulun takarajaa. Niinpä nyt sitten erittäin poikkeuksellisesti ajelinkin Mäntsälästä asti moottoritietä. Ajoissa siis kuitenkin ehdin.

Hiljaisen oloisesti alkoi ilta, mutta sentään ensivalsseista pääsin aloittamaan, vaikka ensin pakit sainkin, kun edelläni kulkenyt tyttöpari olikin sopinut tanssivansa nuo keskenään. No, molempien kanssa kyllä myöhemmin toki tanssin -hakivatkin.

Sopivasti sattui olemaan kohdalla penkinpäässä sopiva haettava, joten hienosti valsseilla silti lähti liikkeelle ilta.

Ankara isku oli se, että napurissa tekeillä olevan putkiremontin vuoksi ei juomavesipistettä ollutkaan. Janoinen ilta tuli, vaikka jonkun kerran hanasta (omalla vastuulla, kuten lapussa luki) tuli suullinen pesujen yhteydessä otetuksi. Ihan hyvältä tuo maistui.

Taukojuonti tapahtui muuten normaalisti, mutta tanssietiketin edellyttämä suun raikastaminen jäi kahvinjuonnin jälkeen vain purkan varaan, kun totuttua vesikyytipoikaa ei ollutkaan tarjolla. Tottahan vettä pulloissa myynnissä oli, mutta en ole tottunut kotimaassa juomavettä ostelemaan -etelässä seikka tietysti on toinen.

Niin, se Sinitaivaan musiikki oli sisällöltään jokseenkin sama kuin edellisenäkin iltana -siis sen mukaan, mitä onnistuin vertaamaan. Hyvää siis oli. Hauskasti ne vain aina muutamat yhtyeen alkutaipaleellaan Rainer Frimanin taustalla soitellessa mukaan tarttuneista Raikun hiteistä kuulostavat laulunkin osalta ihan alkuperäisiltä. Liekö tahallista imitaatiota vaiko vain muuten sillä tavoin kohdallen osuvaa.

Kaikin puolin oivia muusikoita hauskoja veikkoja ovat Sinitaivaan heput, joten suosionsa syitä ei tarvitse ihmetellä.

Kaksi edellistä tanssi-iltaa painoivat kropassa (ei juuri kivutonta kohtaa), joten ihan täysillä en jaksanut painaa, mutta melkein tappiin kuitenkin tuli olluksi.

Kyydin olin luvannut eräälle matkan varrella asuvalle kuten joskus aiemminkin. Yhteisestä sopimuksesta jätettiin viimeiset valssit tanssimatta ja siirryttiin 20.30 narikan kautta jo pimenneeseen iltaan. Kohta se tuo sunnuntainen paluumatka sujuukin jo lähes valoisassa. Kevät etenee.

Illan hakusaldo kasvoi ihan kohtalaiseksi: 17/7.

(Sattui jopa yksi kilpajuoksutilannekin, minkä osalta annoin salomonintuomioni edestä lähestyneen eduksi.)