Aivan lopen uupuneena ja taas vain neljä tuntia nukkuneena olin jo puolitain päättänyt sittenkin jättää Finkut soittelemaan ilman omaa panostani tanssiyleisön osana.

Sitten kuitenkin tuli kimppakyytipyyntö, jonka turvin uskaltauduin liikkeelle. Hereillä pysyminen matkojen aikana oli ainakin taattu.

Valoisaa (kesä)aikaa hyödyntääksemme ja Ottoa matkalla tervehtiäksemme varasimme ajoaikaa todella runsaasti. Yksi syy ajoissa menemiseen oli tietysti se, että Finlandersin tiedetään tuovan varsin runsaasti autoilla liikkuvaa väkeä laajalta alueelta. Niinpä Järvenpään olemattomat parkkitilat tietäen on varauduttava olemaan ajoissa paikalla. Muuten saattaisi joutua jättämään kulkuneuvonsa melkoisen kauaskin. Nyt päästiin kolmenkymmenen metrin päähän portaista.

Sisälläkään ei vielä ollut suuremmin väkeä.

Sitten vain kamat narikkaan ja vesipullo entisen lähteen paikalla olevallle pöydälle. Itseni asetin parhaaseen tähystyspaikkaan orkesterin oven ääreen Siitä pystyy tekemään riittävän ajoissa havainnot sisääntulijoista ja näin ollen yleensä takaamaan oivan onnen avausvalsseille. Näin toimi nytkin: parhaan sain jälleen käsiini.

Kuten yleiseti tiedossa onkin, finkkutansseissa ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kaikkia paikalle kertyneitä suosikkejaankaan tanssittamaan, joten priorisointia on tehtävä varsin ankaralla kädellä.

Tuolla menetelmällä ja obligatoriset tauot hyödyntäen onnistuin kehnosta kunnosta ja päälle painavasta uupumuksesta huolimatta selviytymään lähes loppuun asti.

Tosin taukojen aikana ”häirittiin” ihanasti myös, mutta se oli tarkoituskin. Myös uuden tuttavuuden sain erään kahviokäynnin aikana plakkariini. Niinpä sitten tuli tehdyksi jälleen uroteko, kun parikin kertaa hain tätä vielä melko kokematonta, mutta juuri oikealla tavalla asennoituvaa neitosta. Yksi tuntematon tuli siis tanssitetuksi.

Muuten meni tuttujen kanssa ehkä liiankin rattoisasti, joten takki oli totaalisen tyhjä jo ennen puoli kahdeksaa. Sen viimeisen puolituntisen kuitenkin vielä loikin menemään lähes koomassa.

Ihan viimeisille hitaille julkenin laahata pikkupirtelöisen taiturimiesten turvasta huolimatta orkesterikorokkeen kupeelta. Siihen oli hyvä lopettaa.

Nyt ehkä perjantaihin mennessä saan levätyksi riittävästi, jotta tuonne samaan paikkan jaksan Sinitaivaan vetämänä raahautua.

Sunnuntai-iltapäivän (valoisassa poiskin lähdettiin) saldoksi kertyi sentään kohtalainen 16/7.

Pitkähköt tauot hyvässä seurassa selittävät tuota vähäiseksi jäänyttä jälkimmäistä, naistenhakulukemaa.