Mikko                        Perjantai 25.04.2008

Oman aikataulun mukaan kesätanssit olisivat alkaneet vasta Vapun jälkeen. Kun harvemmin pidän töissä puhelinta mukanani, niin vastaajaan oli tullut hieman salaperäinen viesti: Soita, minulla on asiaa. Kaveri ehti vielä pirauttamaan takaisin ennen omaa soittanani. Kyllä valimokaupungissa ollaan nopeampia, kun täällä Hämeessä.

Siinä hetken aikaa rupateltiin ja asia kävi selväksi. Luottokimppakuski oli saannut jostakin hankittua kahdet ilmaisliput kaudenavajaisiin Esakalliolle. Hetken sitä mietin ja ainoastaan työreissu Koverhaariin olisi este lähdölle. Lupasin palata astialle, kunnes perjantain ohjelma olisi töissä selvä.

Duuni näytti pe-illalle vihreää valoa. Olin ehtinyt pe-aamuna silittää tanssivetimet ennen töihin lähtöä. Töiden jälkeen olisi täten hyvää aikaa laittautua valmiiksi.

Leipätyöstä päästyäni ehdin mukavasti murkinoida ja ne tavalliset toimenpiteet ennen tanssiin lähtöä suorittaa.

Kun aikaa oli ja sää oli mitä parhain, niin pitkän tovin kävelin kylällä. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Lämmön puolesta oli lähes kesän tuntua ilmassa. Ainoastaan lehdet puissa ja kukkivat kukat olisivat luonneet täydellisen kesäilluusion.

Wanhalta kirkolta päin tullessani olin näkeväni tutun auton. En kuitenkaan ollut asiasta 100-varma, joten jatkoin kulkuani kohti keskustaa. Nokialainen pärähti soimaan ja kuskihan se siellä kyseli, että missä olen. Kertoi olevansa Nesteellä ja sinne riensin kuta kuinkin suorinta tietä.

Autoon astuessani ja turvavyötä vetäessä kiinni kaveri jo tutki karttaa. Kerroin mistä kannattaa kääntyä. Ei muuta, kun menoksi ja auton nokka kohti länttä auringon tehdessä jo liukua kohti taivaanrantaa. Pienen sompailin jälkeen kääntyminen kohti hakkapeliittakuntaa. Kotipitäjän ainoan tanssilavan ohi tuli huristeltua. Onhan se ollut varsin pitkään olemassa, mutta eipä ole vielä tullut käytyä. Riutta on myöskin viirun verran lähempänä.

Matka jatkui härkä ja kuninkaantietä pitkin naapuriläänin puolelle. Tuolle tielle mahtuu paljon muistoja ajalta jolloin pyöräily oli elämäntapa. Aikaan, jolloin olisin kysynyt: Lavatanssit...onko ne jotakin kelluvaa? Nykyään lavatanssit tuntuvat ottaneen tuon ykkösprioriteetin mitä tulee liikuntaa. Ei maar kyllä pyöräilykin on kivaa, mutta tien päällä harvoin pääsee tutustumaan kauniimpaan sukupuoleen.

Somerolta Saloon kääntyessä ei voinnut olla huomaamatta korkeaa nimitornia. Ihme, kun tuo ei ole pistänyt silmään kun Cannondalella olen tuosta pyyhkäissyt ohi parikin kertaa.

Viimeistään mainostaulu, missä oli julisteita tulevistä esiintyjistä kertoi ensikertalaiselle, että nyt ollaan tultu Esakalliolle. Kun auto oli saatu parkkiin kuski kertoi täällä olevan narikka ilman valvontaa. Jätin siis autoon tanssireissuilla yleensä olevan Pavin järkkäriltä saadun olkakassin. Sinne jäi myös pieni pyyheliina, joka olisi pitänyt ehdottomasti tajuta ottaa mukaan tanssipaikkaan. Eihän siellä alkuillasta kuuma ollut, mutta sitten...illemmalla kylläkin.

Sisään meno kävi hujauksessa. Kaveri antoi liput sisäänmentäessä ja leima käteen vielä merkiksi, että voidaan tulla samaan rahaan sisään, jos ulos tulee asiaa. Leima ei ole mikään värilätkäsy, vaan erikoisvalossa näkyvä. Tämä samainen valo muuten paljastaa tehokkaasti daamien vaaleat alusasut. Vasemmalla olevaan narikkaan jätin tietty takin ja kengät. Tanssikenkien pussin tungin takin taskuun. Tuo narikka ilman henkilökuntaa on kyllä miinus. Kun yleensä jätän kännykän ja kameran narikkaan, nyt se ei olisi kyllä onnistunut. Ilman pelkoa, että ne pöllittään illan aikana.

Tullessamme parketilla siellä oli menossa hitaan englantilaisen valssin opetus. Kuskikaveri siirtyi joukon jatkoksi juohevasti muiden sekaan. Itse en moisesta välittänyt, vaan lähdin omin avuin tutkimaan mitä Esakallio-niminen tanssipaikka on oikeen syönnyt.

Toilettitilat ovat hyvin asialliset. Siistit ja tilavat. Ilmainen vesipiste on esimerkillinen. Ainostaan se mukinmerkkaustussi oli jo nähnyt parhaat päivänsä. Ainakaan itse en saannut nikkiä siihen maalattua. Pidin mukini varmuudeksi siinä mukitelineen ulkopuolella. Paikan kahviossa on valikoima hieman suppea. Kaikki perusjutut löytyvät kyllä. Alkoholijuomien valikoima oli yllättävän monipuolinen.

Ostin pullon limua ja istahdin ulko-oven puoleiselle pitkälle sivulle. Kahvion pöydät on mukavasti aseteltu. Niistä on suora näkymä lavalle ja parketille. Hitaan valssin opetus näytti edistyvän mainiosti. Illan aikana näkyi muutamia daameja, joita en ole nähnyt sitten viime kesän. Missäköhän he ovat talven olleet?

Hitaan kurssin loputtua kuski istahti viereen ja yhdessä ihmeteltiin miksei daamirivistö ala jo muodostua. Rivistön järjestäytyminen kesti yllättävän pitkään. V.I.P:in jo soittaessa valssia daamit saivat vihdoin rivinsä kuntoon.

Ilta alkoi miesten hakuvuorolla. Valssi piti minut tehokkasti pitkän seinän penkillä istumassa. Siitä ohi liihotteli tuttua ja vähemmän tuttua immeistä. Paikalla oli todella taitavia tanssioita. Selvästi Menokkaan vaikutusalueella oltiin. Kyseinen tanssiseura rekrytoi lisää jäseniä riveinsä alkuillasta.

Muistaaksi valssiparin viimeinen kappaleen kohdalla orkesteri vaikeni. Tekniikka oli vaan pettänyt. Lattialla näkyi hämmästyneitä ilmeita orkesterikoroketta päin kääntyneenä. Tuo pakkotauko tuntui ikuisuudelta.

Valssien jälkeen tuli muistaakseni musiikkia mitä voisi hyvinkin tanssia foksina. Ei muuta, kun hakemaan. Varmuudeksi vielä sieltä kahviopäädystä. Eihän sitä voi etukäteen tietään miten taitavia daameja täällä tänä ilta onkaan. En nyt muista miten tämä ensimmäinen foksipari meni, mutta kokonaisuutena illan foksit olivat minulle aikamoinen pettynyt. Noin 6-7 daamia tanssitin tälle lajille ja ainostaan 2-3 heistä sain heistä seuraamaan neljänneskäännökseen. Koko käännös meni jo kaikilta. Tuossa jo epäilin omaa tanssitaitoani. Kun orkkapääty oli nuorten valtaama, niin sieltä en lähtenyt testaamaan daamien foksin tanssitaitoa. Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa sieltäkin maistiaisia.

Kahdet humppaparit tuli käveltyä. Tuokin kävelyhumppa onnistuu hyvin ja joskus ei. Tämä kahdet olivat ehkä tyytyttävät. Tämä en voi laittaa daamien piikkiin.

Erään daamin kävin hakemassa foksille. Tanssimme siihen orkesterin eteen, kunnes tuli kysymys: Osaatko buggia?. Sanoin, että voidaan yrittää. Illan ainoa bugg-pari oli lähinnä vapaata vientiä eli hyvin improvisoitua. Kurssi tätäkin saattaisi tehdä hyvää.

V.I.P soitti sellaisenaan hyvää tanssimusikkia. Annelin tullessa laulamaan musiikki latistui iskelmäpainoiseksi. Itseä tuo ei suuremmin haitannut. Tämähän tarjosi mukavasti mahdollisuuden foksina mennä. Syke pisti piirun verran paremmaksi näistä kahdesta. Kimppakuskia harmitti polkan ja masurkan puuttuminen koko illasta. Jenkkaa tuli kahdet parit.

Olen lukenut perjantain jälkeen kommentteja siitä, että tuolla oli aikamoiset kiilailun ja törmäämisen SM-kilpailut käynnissä. Eikä ollut kuulemma edes tämän kesän erikoisuus. Olihan tuolla porukkaa viljalti, mutta on sitä ollut muuallakin, eikä ole tarvinnut kärsiä törmäilystä. Humpassa oli aika mukavasti tilaa, mutta foksia häiritsi tuo jatkuva iholle tulo. Eikä Esakalliolla turhan monia anteeksipyyntöjä kuullut. Olisi ollut syytä kyllä. Jos olisin ollut parin kanssa liikenteessä, niin olisin ehdottanut sitä karaoke-baaria tanssitilaksi. Ainakin yksi pari tanssi valssia tai tangoa siellä sangen etevästi.

Kun Syke oli soittamassa niin Mattilan siskosten toiseksi kuuluisin artisti oli tanssimassa ja samoin siskoskatraan kuopus. Saman onnellisen miehen käsissä pääsivät tanssimaan. Älkää minua katsoko....en ollut minä. Jos Anneli osaa tanssia, niin eikö kannattaisi kappalevalinnoissa siirtyä enemmän tanssittavaan musikkiin.

Naisten tunnilla ei pahemmin tarvinnyt tanssia. Uusi naama ja uuden tanssipaikan ongelma. Taidettiin kahdesti hakea koko iltana. Onnistuin saamaan kolmet pakit illan aikana. Pakkikeskiarvo ylittyi täten reilusti. Daamit taisivat tehdä lähtöä, eikä tanssiminen enään tainnut kiinnostaa sinä iltana. Sitä tummaa olisi pitänyt hakea ehdottomasti alkuillasta.

Erään daamin kanssa foksia mentäessä ihmettelin, kun molemmat hakukyltit palavat yhtä aikaa. Daami kertoii, että ollut aika 1½ tuntia on sekahakua. Eräs palstalainen ei pitänyt tästä yhtään. Tilanne oli minulle myöskin outo. Nuorten päässä sekahaku näytti jotenkin toimivan, mutta tässä päässä tilanne oli, kun miehet ja daamit olisivat kaivautuneet asemiin, eikö kumpikaan puoli tee mitään. Välillä tuntui, että se juomapisteeseen vievä käytävä oli hyvä paikkaa ottaa/odottaa paria.

Jos alkuilta oli ollut lämmön suhteen hallinassa, niin illan käydessä vanhaksi hiki puski pintaan liiankin kanssa. Pitkä tanssipaita oli jälleen kompromissi ilman yhden vaihdon taktiikkaa. Onneksi juomavesi oli hyvää ja kylmää.

Hyvissä ajoissa ennen klo 01.30 kävelin kohti narikkaa vaihtamaan kengät ja sitten autolle kuskia odottamaan.

Kesäkausi 2008 alkoi yhden tähden veroisesti.