Paikallinen tarjonta tälle viikonlopulle oli oikeastaan hiukan nurinkurinen noin tanssijan kannalta.

Perjantaina Grandissa oili luvassa perinteisempää eli Tulipunaruusut (vanhan Kauppiksen henkeen sopivasti).

Hiukan modernimman imagon omaavassa Alex Parkissa samaan aikaan Janne Tulkki ja Tulinen sydän hintaan 12,50 € (narikka ml.). Sensijaan ainakin minun ja monen muunkin aktiivitanssijan mielipiteen mukaan nykyisin tanssillisesti sopivamman KinoJaken arvoksi lauantaille samassa paikassa oli hinnoiteltu vain 10,50 €.
Samaan aikaan -siis lauantaina- olisi Pesäkalliolla poikkeuksellisesti kahden erilaisen yhtyeen ilta.
Sinitaivasta ja Väliaikaista tarjolla.

Noita järjestetään toisinaan, jotta saataisiin haalituksi molempien ”tanssileirien” edustajia paikalle riittävästi. Liekö sittenkään taloudellisesti kannattavaa. Kahdelle, kuitenkin ykköstasoon luettavalle, yhtyeelle on maksettava aika paljon enemmän kuin yhdelle. Montakohan lisälippua tuolla keinoin saadaan myydyksi?

Alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen en minäkään nyt sitä lippua Pesikselle osta. Tuli houkuttelevampi tarjous Hattulan suuntaan.

No, Parkiin sitä eilen kuitenkin mentäväksi tuli.

Nirppis oli siivottu pois (pystypöytä ja baarijakkarat siinä nurkassa vain), joten baariin piti istahtaa. Kolmen ukon ja yhden naisen voimin miehitettiin pöytä.

Itse kylläkin noukin tanssitettavani lähinnä baaritiskin äärestä. Vain kolmea sieltäkin kyytiini koppailin. Yhtä noista, vakitanssitettaviini kuuluvaa, vaivasin peräti kahdeksan kappaleparin verran.

Sitten jossakin vaiheessa menetettiin se pöytä baarista. Siirsin mukini portaiden äärellä olevalle hyllylle. Samalla sainkin osakseni illan ainoan itseeni kohdistuneen haun. Noista baaritiskin ääressä oleskelleista haettavistani yksi katsoi minun sellaisen ansainneen. Kiitos! Jäkessäkin on joskus yhdessä tanssittu. Ehkä syksyllä taas...

Pahemmin ei ravintolavirittynyt väki nyt haitannut tanssimista. Hitaiden valssien ja muutaman muunkin enemmän tilaa vaativan kohdalla tosin koko porukan ruuhkautuminen kummallisesti salin toiseen reunaan pakotti jarrutteluun ja pujotteluun, että taas pääsi toisen pään väljemmille vesille.

Jannen esiintymisestä sain nauttia varsin lyhyen tovin. Toki tuo moikkaili siinä vuoroaan odotellessaan, kun ohi tanssittiin, mutta vain kaksi ensimmäistä esittämäänsä kappalettaan sitten pääsin tanssimaan. Polvi alkoi kipuilla siihen malliin, että pakko oli lopettaa.
Jäi Jannen saksofoninsoittokin nyt kuulematta.

Kello osoitti puoliyön juuri jääneen taakse, kun portaita alas astelin -00.10 olin jo ulkona.

Illan saldo (hakusellainen siis) jäi vaatimattomaksi: 12/1. Nautinnollisia hetkiä silti sain parketilla viettää useitakin.